Hyvää työtä kelpaa jatkaa
29.10.2021
Botnia-voittaja käsittelee lapsen kuoleman jälkeistä aikaa tekstin ja kuvan keinoin
29.10.2021

Ilpo Koskela: Taiteilija ja yrittäjä

Kuva: Niina-Maria Aikio.

Kuva: Niina-Maria Aikio.

Julkaistu 29.10.2021

1980-luvun lopulla päivätyöni oli graafista suunnittelua. Omaehtoiseen taiteen tekemiseen oli aikaa vain viikonloppuisin. Mutta kun kunnon draivi tai deadline iski, kuluivat arki-illatkin kirjoittamiseen ja piirtämiseen. Työpäivistä tuli rasittavan pitkiä mikä vaikutti jo jaksamiseen.

Vuosikymmenen vaihtui 1990-luvuksi ja minua pyydettiin mukaan Kemin sarjakuvakeskus ry:n toimintaan, mikä tarkoitti festivaalin järjestämisen lisäksi matkustamista. Tämä ei enää käynyt palkkatyön kanssa. Työorganisaatiossa oli tehtävänsä, joista ei noin vain häivytty viikoksi pariksi jonnekin Eurooppaan – ei palkattomalle lomallekaan.

Aloitin yrittäjänä huhtikuussa 1992. Tuli lama ja alan suuret toimijat kaatuivat. Yllättäen tuoreella yksinyrittäjällä oli melkoinen määrä toimeksiantoja. Nyt pääsin matkustamaan ja ehdin toimia festivaaliorganisaatiossa, mutta sille omaehtoiselle taiteelle ei edelleenkään jäänyt aikaa. Pian rekrytoin jo lisäväkeä. Työpäivät venyivät, koska omistajayrittäjänä huolehdin asiakashankinnasta. 1990-luku meni ja huomasin kuluneena kahdensana vuotena saaneeni aikaiseksi yhden novellikokoelman, jossa suuri osa tarinoista ajalta ennen yrittäjyyttä. Vieläkin huonommin.

Vuosien kuluessa mukaan oli kasvanut internetpalvelutoimisto, josta omistin kolmanneksen ja oma domainhosting-firma. Kun väki vaihtoi työpaikkaa kuten mainosalalla on tapana, päätin etten enää rekrytoi. Myin pois osuuteni internetpalveluista ja vuonna 2006 olin jälleen yksinyrittäjä. Domainhostingia hoisivat alihankkijat kunnes myin senkin.

Nyt oli aikaa. Aloitin lastenkirjakuvituksella WSOY:lle, seuraavana vuonna 2007 tein tilaustyönä Perämeren Jähti -sarjakuvaromaanin ja siitä eteenpäin kirjan per vuosi sekä käännöksiä, joista ensimmäiset kaksi julkaistiin vuonna 2008. Pitkäaikainen haaveeni Sarjakuvatekijän oppikirja ilmestyi syksyllä 2010. Vuosina 2016 ja 2018 niitä tuli kaksi lisää.

Jo vuonna 2005 minua pyydettiin tekemään Rajalinja-jatkosarjaa Suomen palloliiton Futari-lehteen. Pesti jatkui seuraavat viisi vuotta kera useiden vastaavien tilaustöiden yrityksille ja julkishallinnolle: tiedottamista, markkinointia ja mainontaa sarjakuvaa sekä infografiikkaa käyttäen. Omien sarjakuvaromaanien lomaan tein tilausteoksen Sankaritekoja Ahmaksella (2013). Itse laatimani kokonaisuus, joka perustuu tilaajan ideaan. Kirja per vuosi tahti jatkui.

Syksyllä 2016 Suomen ja Viron metsähallitukset järjestivät tarjouskilpailun, jossa etsittiin sarjakuvantekijää kertomaan kahdeksan historiallisen kohteen tarina sarjakuvan keinoin. Osallistuin ja heidän mielestään tyylini sopi parhaiten tarkoitukseen. Tästä alkoi mittava kaksivuotinen urakka, joka kirjamuotoon muutettuna vastaisi kahta sarjakuvateosta. Jälleen omaan taiteeseen ei jäänyt juurikaan aikaa. Projektin valmistuttua aloitin tammikuussa 2019 uuden kirjan ja se eteni hyvin kunnes kustannusosakeyhtiö Tammi pyysi minua Tampereen linna -lastenkirjan kuvittajaksi. Tein sopimuksen ja seuraava talvi kului siinä. Oulun linnan historian kuvittaminen, uusi historiaprojekti alkoi syksyllä 2020 Suomen kulttuurirahaston rahoittamana, yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan museon kanssa. Työ valmistui keväällä ja odottaa julkaisua, kunhan museovirasto päättää infotaulujen paikat Oulun linnansaaressa. Talvella 2020–21 kuvitin lisäksi oululaisen koulutuksen historiaa Oulun Normaalikoulun ja yliopiston tilaamana.

Tätä kirjoittaessa on taas aikaa omalle taiteelle. Uusi sarjakuvaromaani näkee toivottavasti päivänvalon vuonna 2022. Kuluvan vuoden julkaisuksi jää 2. painos vuonna 2014 julkaistusta Rajalinjasta.

Viime vuodet ovat olleet kuitenkin mielenkiintoisia. Olen saanut tehdä mieluisaa työtä ja siitä korvauksen sovituin laskutusvälein, en pelkästään myöhemmin maksettavina rojalteina. Palaute on tullut välittömästi eri alojen asiantuntijoilta, jotka ovat myös lukijoita, selkeänä ja puolueettomana itse työstä, ei tekijästä. Kirjamuotoisia julkaisuja näistä ei tule, mikä tietenkin harmittaa aika-ajoin. Halu luoda uusia kirjoja on jatkuvasti läsnä, mutta tulevaisuudessakaan en sano ei tilaustöille, kuten en graafiselle suunnittelullekaan, joka on kulkenut mukana pian kuluneet 30 vuotta. Näin yrittämisestä on tullut kuin tullutkin taidetta.


Oulun kirjailijaseuran sivuille >