Kuplivaa juomaa, selfieitä kirjailijoiden kanssa, villiä tanssia. Seuraavana päivänä ja sitä seuraavana kustantamo julkaisee somessaan kuvia riehakkaista juhlista, kirjasta, kirjailijasta. Se on osa markkinointia, mutta se […]
Aloitin yrittäjän huhtikuussa 1992. Tuli lama ja alan suuret toimijat kaatuivat. Yllättäen tuoreella yksinyrittäjällä oli melkoinen määrä toimeksiantoja. Nyt pääsin matkustamaan ja ehdin toimia festivaaliorganisaatiossa, mutta sille omaehtoiselle taiteelle ei edelleenkään jäänyt aikaa.
Arki yksin kotona tylsää ja puuduttavaa. Vaikka luin ja kuuntelin lempimusaani, imuroin, hoidin tiskit ja katselin dokumenttifilmejä. Vaikka lohdutin itseäni aiemmin tehdyillä töillä ja usein viski- ja konjakkiryypyillä.
Luulin, että tietokoneen näytöllä välkkyvä uusi pienokainen veisi ajatukseni ja edellisen lapsen saatteleminen maailmalle menisi siinä ohessa. Mutta ei lapsia laiteta maailmalle vain siinä ohessa.
Päivät täyttyivät omasta ala-arvoisesta etäopetuksesta, ruoanlaitosta sekä lasten etäkoulu- ja ulkoleiriohjaajan töistä. Illalla odotin sitä hetkeä, kun sai aukaista kaljan ja lösähtää villamatolle sarjojen pariin.