Lauri Hirvonen: Pei ja Ryhveli pelastajina
9.10.2019
Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä
21.10.2020

Aapo Kukko: Sosialisti ja nihilisti

Aapo Kukko
Sosialisti ja nihilisti
Arktinen Banaani, 2019.
176 s.

Sodan heijastumia taiteilijuuden varjoissa

Työ antaa syyn elää. Yksinäisyys ei. Siksi tarvitsen matkatoverin riitelytoverin ryyppytoverin. Tarvitsen hyvän vihollisen.

Oululaisen Aapo Kukon osittain runoilija Arvo Turtiaisen ja kuvataiteilija-kirjailija Henrik Tikkasen elämänvaiheisiin perustuva sarjakuvaromaani kertoo sodassa traumatisoituneiden taiteilijoiden matkasta Eurooppaan 1940-luvun lopulla.

Kukko käsittelee sarjakuvissaan yhteiskunnallisia teemoja, joissa esiin nousevat yksilöiden selviytyminen ja historian käännekohdat. Hänen aikaisempia teoksiaan ovat muun muassa trilogia U-255 – Sukellus pohjoisessa (MKKEntertainment 2008, 2010, 2011), Riekaleita (Arktinen Banaani 2013) ja Tapani Baggen käsikirjoittama Harmaa susi (Arktinen Banaani 2016). Kulttuurista monialaisesti kiinnostuneen Kukon sarjakuvia on julkaistu myös esimerkiksi Kaltiossa ja Kalevassa.

Alkusanoissa Kukko taustoittaa teoksen syntymistä sekä sen suhdetta todellisuuteen ja käyttämiinsä materiaaleihin. Tietokirjailija ja kriitikko Ville Hännisen jälkisanat taas valottavat Turtiaisen ja Tikkasen tosiasiallisia elämänvaiheita.

Teoksen vankkumaton työläisen puolustaja Turtiainen ja kyynistynyt yläluokkainen Tikkanen tapaavat eräänä kosteana iltana baarissa. Näitä sotatraumojensa riivaamia ja taiteellisella tuuliajolla olevia miehiä yhdistää lähinnä väittely sosialismista ja painajaiset, jotka eivät jätä rauhaan. Tapaamisessa viriää kuitenkin ajatus matkasta Eurooppaan. Aikana, jolloin valtioiden rajoja ei ylitetty pelkällä hymyllä.

Turtiaisen hoidettua matkajärjestelyt lähtevät sosialisti ja nihilisti yhdessä matkaan. Lähtöasemalla Tikkasella käy silti vielä mielessä, että: Tapammekohan toisemme jo ennen Turkua?

Vaikka matkan virallisena tarkoituksena on matkakirjan tekeminen, on molemmilla miehillä omat suunnitelmansa. Kaksikon matkan varrelle mahtuukin väittelyä, sosialismia, uusia ihmisiä, paljon viiniä sekä putkareissu. Lopulta taitelijoiden tiet eroavat Italiassa, mutta siitä huolimatta matka osoittautuu erityisen merkitykselliseksi molemmille.

Teos käsittelee sodan traumojen vaikutusta yksilöön ja erityisesti taiteilijuuteen. Esiin nousevat myös niiden vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan sodanjälkeisessä Suomessa ja muualla Euroopassa. Lisäksi teoksessa sivutaan traumatisoituneiden läheisten näkökulmia. Teos nostaa esiin yhteiskunnallisten tekijöiden valtaa muokata ihmistä ja hänen elämänpolkuaan.

Mustavalkoinen kuvitus nostaa yksityiskohtia esiin ajatuksella ja haastaa pohtimaan asiayhteyksiä sekä tapahtumien ja henkilöiden tosiasiallisia taustoja. Lähtökohtaisesti onkin hyvä olla perustiedot Suomen sotahistoriasta.

Selkeälinjaisen teoksen lukee nopeastikin, mutta siihen kannattaa käyttää aikaa. Vivahteikkaat graafiset elementit ja niiden hienovaraiset muutokset tukevat tarinaa sekä johdattavat lukijaa päähenkilöiden unien, takaumien sekä tunne- ja humalatilojen läpi tarinassa eteenpäin.

Päähenkilöiden tunnistettavuudessa olisi teoksen alkupuolella ollut hieman parantamisen varaa. Jos Turtiaisen ja Tikkasen persoonat eivät ole ennestään tuttuja, tarinaan sisälle pääseminen saattaa olla haastavaa. Toisella lukukerralla asetelma oli jo kuitenkin selkeä. Myös Hännisen jälkisanat taustoittavat henkilöhahmoja toimivalla tavalla.

Teos haastaa kuvallisilla vihjeillä proosaan tottuneen lukijan. Toisaalta se innostaa hakemaan tietoa ja etsimään omaa tulkintaa. Se ei selitä, vaan pyrkii jakamaan henkilöhahmojen kokemuksen näyttämällä. Teos onnistuu kertomaan sielun tuskasta tekojen ja käyttäytymisen taustalla tavalla, joka tuskin voisi toteutua vain tekstin avulla.

Kukko on luonut sarjakuvataidetta, joka käsittelee monitasoisesti sotien jälkeisten vuosienyhteiskunnallisia ja yksilöön asti ulottuvia aiheita. Teos myös innostaa tutustumaan niihin lisää.

Jos Suomen sotahistoria ja sen vaikutukset ovat jostain syystä jääneet hämärän peittoon, tähän teokseen peilaten on hyvä aloittaa menneiden penkominen. Myös sotavuosien ihmiskohtaloihin perehtyneelle teos tarjoaa näkökulmaa taiteilijuuteen.

Kirsi Huhtanen

Julkaistu 21.10.2020

Julkaistu ensi kerran joulukuussa 2019, Stiiknafuulian printtinumerossa 31.

Oulun kirjailijaseuran sivuille >