Dakota-runokirjan kannen kuva
Eeva Maria al-Khazaali: Dakota
29.9.2022

Antti Leikas: Tonttu. Valot sammuvat

Kirjan kansikuva

Antti Leikas Tonttu. Valot sammuvat Siltala 2022

Kirjan kansikuva
Antti Leikas
Tonttu. Valot sammuvat
Siltala 2022

RÖYHKEÄSTI JA ESTOITTA KAUAS TODELLISUUDEN TOISELLE PUOLELLE

Savolaissyntyisen Antti Leikkaan toinen tontturomaani Tonttu. Valot sammuvat yhdistelee ydinfysiikkaa ja fiktiota niin taitavasti, että sen saattaisi lukea totena, jollei kokonaisuus rymistelisi röyhkeästi ja estoitta kauas todellisuuden toiselle puolelle.

Teoksen juoni on yksinkertainen: Tontut ja kirjailija Leikas matkustavat toiseen ulottuvuuteen pelastaakseen maailman, sillä universumi on käynnistänyt itsetuhon. Aika täytyy kuitenkin pysäyttää pelastamisen ajaksi, mikä onnistuu Cernin valtavalla hiukkaskiihdyttimellä. Pimeä energia jyrsii siitä huolimatta aikasilmukkaa, joten maailman pelastamiselle tulee kiire, sillä koko universumi on vaarassa lävähtää alkutekijöihinsä.

Aihepiiristään huolimatta kyseessä ei ole raskas fysiikan ja tähtitieteen pikakurssi vaan helposti luettava ja viihdyttävä seikkailu- ja jännitysromaani. Kielellinen ilmaisu on puhdasta ja pelkistettyä, paikoin lähes steriiliä, mikä tasapainottaa teoksen vaikeaselkoista miljöötä. Lukija pysyy hyvin juonessa mukana, vaikka muutamien käänteiden kohdalla selvennystä asiaan tulee vain lukemalla eteenpäin. Mukana on rutkasti huumoria ja sarkasmia, jota lukija voi poimia oman tarpeensa ja ymmärryksensä mukaan niin paljon, kuin sielu sietää.

Ympäristön kuvailu on minimalistista. Toista ulottuvuutta avataan vain sen verran, kuin on pakko. Ratkaisu on hieno. Henkilöhahmojen persoonallisuudet polarisoituvat tekstistä, ja miljöö avautuu juuri sen verran, että mieli aktivoituu rakentamaan täydennystä kirjassa kuvattujen paikkojen ympärille. Tällainen efekti versoo muun muassa kolkosta saunasta, jonne kirjailija Leikas päätyy tupsahtaessaan toiseen ulottuvuuteen ja tapaa siellä kuolleen isänsä.

”Luonnontieteellinen lähtökohta tontuille on se, että tontut ovat biologisesti sieniä, jotka pystyvät palautumaan tarvittaessa rihmastoksi. Pidän sitä itse aika uskottavana selityksenä”, valottaa Leikas kirjansa taustoja.

Tässä kirjassa tontut ovat paljon enemmän. Päätonttu on piippalakkia käyttävä piskuinen Koponen, jonka persoonallisuus tuo mieleeni useammankin tuntemani ihmisen. Koponen on hieman äreä, sosiaalisesti karu ja käyttää estotta viinaa. Hän on myös herkkäsieluinen tonttu, jolle ei kannata ryppyillä.

Naiselta näyttävä Makkonen on Koposen tonttukaveri. Silmäkulmissa on koruja, ja tatuoidut käsivarsissa. Hän on myös kova putkisuunnittelija ja intohimoinen pesäpallon pelaaja. Lisäksi mukana ovat suurikokoinen turvamiestonttu Raskolnikov ja yhteystonttu Silmä.

Siinä kirjan varsinaiset tonttupäähenkilöt, joiden kanssa kirjailija Leikas lähtee maailmaa pelastamaan. Pelastamiseen osallistuvat myös Cernin tutkijat Romana Moníková ja György Árpád, teknikko mademoiselle Poulain sekä Cernin johtaja Bianca Ferricella ja Giuseppe Montario, molemmat italialaisia. Tottahan toki Cernissä on töissä myös yksi suomalainen, Simo Aholahti.

Luonnekuvaukset avautuvat hienosti, persoonallisuudet ovat vallattomia, ja meno Cernin ohjauskeskuksessa aikasilmukan käynnistyttyä levotonta kuin ruotsinlaivan yökerhossa.

Kirjailija Leikkaan hahmo esiintyy kirjassa ristiriitaisena päähenkilönä. Toisaalta hänen roolinsa taustalla on varsin neutraali mutta tärkeä sikäli, että hän on juuri se hahmo, jonka kautta lukijalle kuljetetaan tarinaa ja avataan tonttujen maailmaa. Toki hänellä ja fyysikko Simo Aholahdella on suuri ja tärkeä rooli maailman pelastamisessa. Mikäli tontut lasketaan suomalaisiksi, maailmaa häärii pelastamassa liuta suomalaisia sankareita.

Leikas toteaa kirjansa johtoajatuksesta seuraavasti:

”James Bondeissa vähintäänkin maailma on aina tuhoutumassa. Itse ajattelin, että kun kerran ruvetaan tuhoamaan, tuhotaan saman tien universumi.”

Tarinaan antaa lisävivahteita eräs yhteisöstään kadonnut ja pimeälle puolelle luikahtanut tonttu, jota kirjailija Leikas etsii. Tonttuyhteisöllä on syytä epäillä, että kadonneella tontulla on sormensa pelissä maailmaa uhkaavassa tuhossa, joten tontut ymmärtävät kollektiivisen yhteiskuntavastuunsa myös sisäisten intressien kautta.

Kirjassa kerrotaan myös muutama herkullinen oheistarina, mitä ihmisille tapahtuu aikasilmukassa eri puolilla maailmaa. Lyhyet tarinat rytmittävät mukavasti kirjan muuten ajallisesti pysähtynyttä kerrontaa.

Higgsin bosoni on Cernissä 2013 löydetty alkeishiukkanen, joka on ollut puuttuva pala fysiikan standardimallissa. Yksinkertaisesti selitettynä kyseessä on kaikkien alkeishiukkasten äiti, joka antaa massaa muille alkeishiukkasille. Tonttu. Valot sammuvat -kirjassa Higgsin bosoni on muuttunut epävakaaksi, mikä on vakava uhka koko universumin olemassaololle:

Higgsin bosoni määritteli kaikkien muiden alkeishiukkasten massat. Jos sen massa muuttuisi, maailmankaikkeuden rakennuspalikat sekoaisivat ja valon nopeudella etenevä tyhjiökupla sulkisi sisäänsä koko universumin. Pahinta oli se, että tyhjiökupla saattoi jo olla etenemässä kohti meidän aurinkokuntaamme, mutta tieto siitä saavuttaisi meidät samalla hetkellä kuin tyhjiökin, joten emme ehtisi edes huomata sitä, kun kaikki olisi jo ohi. Piste, kaputt.

Kirja saa miettimään, mitä tapahtuisi, jos luonnonlaeista tai alkeishiukkasista löydettäisiin muuttuja, jonka edessä ihminen havaitsisi omaavansa maailmankaikkeudessa ne Veikko Huovisen määrittelemät kusiaisen valtuudet. Mieleen nousee myös kysymys, voivatko ihmisen omat toimet vaikuttaa maailman tuhoutumiseen. Kirjailijan ironinen ote olettaa Jumalankin olevan voimaton ihmisen tiedon- ja löytämisenhalun edessä ja saa lukijan pohtimaan, olisiko parempi sulkea poliisiteipillä koko Cern.

Lupsakasti soljuvan tarinan ohessa kirja tarjoaa luonnontieteellisiä faktoja, joskin jossain vaiheessa tarinaa vastuu siirtyy lukijalle. Higgsin bosonin teorian osalta kirja ei ole tieteellistä huuhaata, vaan epävakaaksi muuttuneelle bosonille ovat tähtitieteilijät laskeneet matemaattisen mallin. Myös alkuräjähdyksen osalta kirja on puhdasta luonnontiedettä.

Fysiikkaa Leikas ei ole opiskellut, ja tämä lähtökohta antoi hänelle mahdollisuuden ottaa kirjassa tiettyjä vapauksia, joita hän taitavasti käyttää hyväksi ohjatessaan fotoneja pyörimään aikasilmukassa. Leikas kertoo lukeneensa hiukkasfysiikan puolitieteellisiä teoksia puolisen vuotta saadakseen käsityksen, mitä voisi tapahtua, jos sähkömagneettiset voimat lähtisivät käsistä.

Myös sähkömagneettisten voimien alkuperään Leikas yritti saada selvyyttä. Yksikään fyysikko ei kuitenkaan vastannut kysymykseen. Fyysikot päättelivät, että kyseessä on jokin jumalallinen perimmäinen luonnon vakio, että ne joko ovat tai eivät ole. Sähkömagneettiset voimat – joiden vaikuttimia ei siis tunneta – ovat onneksi vakaampia, kuin kirjassa esiintyvät fyysikot, jotka esitetään varsin inhimillisinä ja raadollisina. Herrasmiesmäistä, ammatillisesti vakuuttavaa käytöstä esittävät vain kirjailija Leikkaan toisessa ulottuvuudessa kohtaamat unkarilaiset tiedemiehet, mutta he edustavatkin aivan eri sukupolvea.

Riippuen siitä, mistä näkökulmasta kirjaa lukee, voi päätyä myös siihen johtopäätökseen, että jokin näkymätön käsi ohjailee taustalla tapahtumia maailman pelastumiseksi. Tällaista katsantokantaa voi miettiä esimerkiksi kohtauksessa, jossa kirjailija Leikas kadottaa tontut matkalla toiseen ulottuvuuteen ja tulee saunaan, missä hänen isänsä istuu. Saattoihan siinä käydä tosikova munkkikin, mutta tapahtumalla oli perustava merkitys maailmankaikkeuden pelastamisessa.

Kirjassa vilahtelee ydinfysiikan termejä ja käsitteitä, joita ei maallikolle aukaista millään tavalla, ja se saattaa turhauttaa lukijaa. Unkarilaisten tiedemiesten nimet menevät helposti sekaisin ja ovat myös vaikeasti hahmotettavia edes luettuina – kuka on kuka? Kronologisesti juonen seuraaminen oli hitusen vaikeaa. Paljon asioita tapahtuu päällekkäin ja samalla hetkellä, mistä syystä kirjan monilla luvuilla on sama nimi. Lukijan halutessa palata tarkistamaan jotakin edeltävissä kappaleista tapahtunutta kohdan löytäminen saattaa olla vaikeaa. Tosin ajan pysäyttäminen saattoi olla suurempi ongelma kirjailijalle kuin lukijalle, joka kuitenkin ahmii tämän hykerryttävän hauskan tarinan niin nopeasti kuin pystyy.

Tonttu. Valot sammuvat on juoneltaan niin kutkuttava, että on syytä toivoa sarjan paisuvan trilogiaksi. Mikäli sarja saa jatkoa, olen erittäin kiinnostunut lukemaan, miten tarina jatkuu kirjailija Leikaksen käytyä 13,8 miljardin vuoden takana luomassa uuden ja paremman universumin. Siitä aukeaakin paljon mahdollisuuksia herkulliselle revittelylle, mikäli Antti Leikas niin haluaa tehdä.

Joel Ollikkala

Julkaistu 29.9.2022.