Ruumiin kulttuuri
18.10.2020
Muumi, musiikki ja muki
20.10.2020

Fuulan viemää

Kuva: Aapo Kukko

Jos kansainvälisesti operoiva rikollisorganisaatio kähveltäisi Tuulen viemää -romaanin alkuperäisen käsikirjoituksen ja vaihtaisi sen taitavasti laadittuun väärennökseen, niin jumalauta! Rosvojoukko olisi vaivoja säästämättä hankkinut samanlaista vanhaa paperia ja mustetta ja jopa lainannut Margaret Mitchellin vanhan kirjoituskoneen kieroa hankettaan varten. Väärennökseen olisi lisätty tällainen katkelma:

Sinitakkien kapteeni nytkytteli luisevan ruunansa selässä plantaasin pihaan. Hänellä oli täydelliset housut. Talonväki töllisteli suut kohteliaisuuksilla ladattuna, mutta edes hyvää päivää ei irronnut, kun ratsastaja saapui kohdalle.

   ‒ Ooh, mitkä pöksyt! kuuluivat huokaukset, ja moni pyörtyi.

Rhett Butlerkin siinä seisoi kuin lennätintolppa ja silmäsi kapteenia. Housut istuivat kuin toinen iho. Ratsuväen upseerin takamus pumpahteli satulassa huokuen mahtipontta, joka olisi saanut paavit ja keisaritkin kumartumaan kaksin kerroin. 

Onpa hyvät housut, Rhett Butler ajatteli himonsa vallassa; jos vain voisin saada tuollaiset housut, voisin muuttaa kaiken entiselleen. Hän harppoi esiin ja viittoi kapteenille.

   ‒ Mitä se etelän mies huitoo? kapteeni kysyi ja pysäytti ratsunsa.

Rhett Butler sivelihe kämmenellään kapteenin reittä ja sanoi:

   ‒ Olkaa niin hyvä ja kertokaa minulle räätälinne nimi!

   ‒ Irti, senkin sika! kapteeni karjaisi ja löi Coltin perällä Rhett Butleria leukaan. Tämä kipristyi sikiöasentoon ja päästeli kirpakoita manauksia. Kapteeni osoitti kukkuloille vievää tietä ja kysyi:

   ‒ Pääseekö tuota tietä Atlantaan? Kertokaa, mykkäpetterit saatana! Että pääsee? No niin, ei muuta.

Kapteeni käänsi ratsunsa ja heilautti kättään hyvästiksi. Rhett Butlerin oikeasta silmäkulmasta suupielen kautta leualle kulki ruskea kuraviiru. Hän punnertautui kontilleen ja huusi:

   ‒ Tapan mummosi, jos et kerro kuka nuo housut teki!

Hevonen vastasi huutoon pudottamalla pari mojovaa pökälettä. Kapteeni painoi kannuksensa ruunan kylkiin ja lönkytteli ulos veräjästä. Hän ei kiinnittänyt huomiota Butlerin viimeiseen vaikerrukseen:

   ‒ Olkaa niin ystävällinen, vain räätälinne nimi!

Hetken päästä ratsastaja näkyi enää mitättömänä pisteenä mäen päällä. Pian kavioiden kopsekin oli kaikonnut tuuleen, samoin Rhett Butlerin housuhaaveet.

Käsikirjoitusta luultavasti säilytetään vaikeasti avattavassa kassakaapissa. Erikoisninja laskeutuisi vartalonmyötäisissä trikoissaan kattoikkunasta, murtaisi koodilukot huipputeknillisellä laitteella ja poistuisi yöhön hiljaa kuin huopatossutehtaan äänetön yhtiömies. Kun käsikirjoitus otettaisiin aikanaan kassakaapista, vaikkapa tutkimustarkoituksiin, syntyisi mullistus ja skandaali. 

Kuva: Aapo Kukko

Rikollisjärjestön johtoporras röhöttelisi paheellista naurua salaisessa piilopaikassaan Sveitsin alpeilla ja Margaret Mitchellin alkuperäinen käsikirjoitus päätyisi organisaatiota johtavan hullun tiedemiehen aarrekammioon. Kaaoksen voisi selättää vain sankari, joka ajattelee kuin Hercule Poirot ja toimii kuin James Bond.  

Klassikkoteosten käsikirjoitukset ovat koko ajan alttiina kansainvälisten rikollisorganisaatioiden väärentämispyrinnöille. Ja vain siksi, että tässä jumalattomassa maailmassa kenelläkään ei ole tahtoa ratkaista mahdottomia arvoituksia yli-inhimillisellä päättelykyvyllä ja luikahtaa pakoon konepistoolilaskettelijoilta kevyessä samppanjahutikassa, jumalauta! 

Nollapersoona

Julkaistu 21.10.2020

Julkaistu ensi kerran syyskuussa 2019, Stiiknafuulian printtinumerossa 30.

Oulun kirjailijaseuran sivuille >