Tomi Sonster: Voimia
9.9.2021
Epe Niiranen ja Eero Suvilehto: Hankala muusa
22.12.2021
Tomi Sonster: Voimia
9.9.2021
Epe Niiranen ja Eero Suvilehto: Hankala muusa
22.12.2021

Tessa Astre, Aapo Kukko ja Niko-Petteri Niva: Huojuva torni

Tessa Astre, Aapo Kukko ja Niko-Petteri Niva

Huojuva torni

Zum Teufel 2021

208 s.

Omaleimainen ja monimuotoinen tarina Oulusta, punkista ja ihmisyydestä

Teksti: Henri Lepistö

29.10.2021

Sarjakuva-albumi Huojuva torni kertoo Oulussa 1980-luvulla vallatussa puutalossa aikaansa viettäneistä nuorista punkkareista ja tapahtumista, jotka kärjistyivät talon tuhopolttoon ja yhden nuoren kuolemaan. Myöhemmin 2000-luvulla aiheen tiimoilta ollaan tekemässä dokumenttia, jonka työryhmässä on mukana kaksi aikoinaan talolla vaikuttanutta ”entistä nuorta”. 

Toinen näistä entisistä Huojuvan tornin punkkareista on vanhemmalla iällä muuttunut vanhoilliseksi, seksistiseksi Jormaksi, kaupungin kulttuurilautakunnan johtajaksi, joka viljelee jatkuvalla syötöllä halventavia kommentteja, juo liikaa ja nuijii sellaisia päätöksiä kuin mielii. 80-luvulla nuorilla punkkareilla on skismaa siitä, saavatko naisetkin hengailla talolla ja muutama miespuolinen punkkari koittaa kovaäänisesti evätä heiltä pääsyn tiloihin. 

Jorma on yksi naisten talolla oloa vastustavista miehistä. Tarinan yksi teema on se, miten ihminen tiedostamattaan päätyy toistamaan aiempien sukupolvien virheitä ja kostamaan muille itse kokemaansa huonoa kohtelua. Myöskään tarinan naiset eivät ole immuuneja toksisille käyttäytymismalleille, vaan päätyvät kostamaan ja käyttämään samanlaisia keinoja kuin heitä sortaneet miehetkin.

Sattuvasti viime kesänä somessa kuohui, kun Instagramin punkstoo-tili toi esiin punkpiirien misogyniaa ja seksuaalista ahdistelua. Myös punkpiirit ovat sisältäneet ahdistelua ja sortavia rakennelmia, vaikka alakulttuuri näennäisesti onkin tasa-arvon asialla.

Sarjakuvan on käsikirjoittanut Tessa Astre, joka toimii Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan opettajana. Piirroksista vastaavat Niko-Petteri Niva ja Aapo Kukko. Teos pohjautuu Astren ja Epe Niirasen samannimiseen näytelmäkäsikirjoitukseen, joka esitettiin Oulun ylioppilasteatterissa 2017.

Astre on ennenkin harjoittanut metodia, jossa työskennellään useamman piirtäjän kesken yhtenäisen tarinan parissa. Esimerkkinä mainittakoon aiemmin tänä vuonna julkaistu Limingan Ihme -albumi, joka toteutettiin taidekoulun sarjakuvalinjan yhteistyönä. Nytkin jaottelu useamman tekijän kesken toimii hyvin eikä piirtäjän vaihtumista välttämättä edes huomaa, ellei siihen kiinnitä erityistä huomiota. 

Kahdella eri aikatasolla liikutaan myös vaivattomasti, eivätkä siirrot tunnu häiritseviltä. Laulut ovat mahdollisesti peräisin näytelmäversiosta, mutta ne eivät toimi aivan niin hyvin sarjakuvan sivuilla,  vaikka luovatkin tiettyä tunnelmaa.

Itse tarinan teema on selvästi yhteiskuntakriittinen niin Oulun kaupunkia, patriarkaattia kuin itse punkpiirejäkin kohtaan. Kaupungin päättävissä elimissä ”jormat” nuijivat päätöksiä, määräävät arvokkaita puutaloja ja rakennuksia purettaviksi ja tilalle rakennetaan kerrostaloja ja hotelleja, ”yhteisöllistä kaikkien projektia”, jossa päätökset kuitenkin tehdään suljettujen ovien takana ja josta hyötyvät eniten kaikkein varakkaimmat. 

Oulu on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Aika näyttää, näkyykö tämä todella kaupungin panostamisessa kulttuuriin vaiko vain juhlapuheissa ja mainossloganeissa. Ainakin viime vuoden lopulla kaupungin toteuttamat leikkaukset Oulun teatterin rahoitukseen samalla kun koronapandemia laittoi kulttuuritoimijat ahtaalle puhuu ilkeää kieltä siitä, mikä Oulun kaupungin päättäjille on todella tärkeää ja ketä kuunnellaan.

Huojuvassa tornissa on useita tasoja niin ajallisesti kuin temaattisestikin, niin kunnallispolitiikasta feminismiin ja transihmisten oikeuksiin kuin moraalisiin pohdintoihin ja etiikkaan. Albumi pysyy kuitenkin hienosti kasassa alusta loppuun eikä kokonaisuus hajoa useista tasoista ja tekijöistä huolimatta.

Kertomuksessa on onnellinen loppu, sillä vaikka paha ei saa palkkaansa, se tulee tietoiseksi omasta pahuudestaan, muuttuu paremmaksi ja pyytää sekä saa anteeksi. Siinä mielessä tarina sisältää sadunomaisia piirteitä onnistuen kuitenkin nousemaan perinteisen hyvä-paha-vastakkainasettelun yläpuolelle, mikä on tänä jakautuneena aikana kiitettävä saavutus.