Matkataan maailmalle – koronasta huolimatta!

Julkaistu 8.3.2021

Globalisoituneeseen maailmaamme on jo pitkään kuulunut ihanne liikkuvasta maailmankansalaisesta: nuorten, nuorehkojen ja jo keski-ikäistyvien suomalaisten keskuudessa matkailu on ollut voimakas trendi ja tietyllä tapaa jopa eräänlaisen sivistyksen, henkisen avarakatseisuuden, mittari.

Jatkuvasta liikkeelläolosta on monelle voinut muodostua kiinteä osa minuutta, kuten Siru Uusi-Seppälä toteaa kirja-arviossaan Kati Hiltusen esikoisteoksesta Kotini on tuntematon manner: ”Siirtymät ja muutos eivät aiheuta milleniaalisukupolven runon puhujalle identiteetin kipuilua, sillä ne ovat osa identiteettiä”.

Nyt tilanne on kuitenkin yhtäkkiä aivan eri, kun koronan takia maailmalle ei enää matkusteta. Kotimaan matkailu ja erityisesti luonnossa liikkuminen ovatkin nostaneet suosiotaan – kehitys, jonka soisi jatkuvan ja tavan jälleen vakiintuvan vanhastaan perinteisen metsäkansan keskuudessa.

Ehkä tosikoti löytyykin silloin, kun on pakko pysähtyä? Luontoon hakeutuminen todella auttaa pysähtymään ja hiljentymään itsensä kuunteluun. Äärimmäisyyksiin ei silti tarvitse mennä, ainakaan toistaiseksi ei ole mikään pakko vetäytyä korpimökkiin elämään puolukalla ja petulla ja katkaista kaikkia yhteyksiä ulkomaailmaan. Päinvastoin: nautitaan nyt ihmiseläimen nokkeluuden tuotoksista eli vanhemmasta ja uudemmasta teknologiasta, joiden ansiosta maailma on koronasta huolimatta edelleen auki ja saavutettavissa.

Eräiden vanhemman teknologian tuotosten, nimittäin kirjojen, mukana pääsee matkustamaan minne vain, eikä se katso aikaa eikä paikkaa. Itse vietin lapsuuteni Kainuun korvessa reilun neljänkymmenen kilometrin päässä maalikylistä, mutta matkasin silti koko ala-asteen ajan maailmaa ja maailmoja ristiin rastiin niin innokkaasti matkantekoon tätini sohvalla uppoutuen, että hän joutui kantamaan alati kasvavaa huolta näköni puolesta.

Silmälasit minulle kyllä pitikin hankkia kuudennella luokalla, lieneekö se sitten johtunut tätini varoittelemasta liiallisesta lukemisesta vaiko ei, joka tapauksessa en ollut laseista ollenkaan harmistunut. Harry Potterillakin oli silmälasit, ja Harry oli fiksu ja reilu ja jotenkin samaistuttava tyyppi. Samoin Mystery Clubin Belinda Hayesillä, hänkin oli fiksu, mutta en muista pidinkö hänen persoonastaan muuten. Terävä äly on kuitenkin salapoliisille tärkeimmästä päästä ominaisuuksia, joten tässä tapauksessa muulla ei ole niin väliä.

Ihmisälyn synnyttämä tekoäly ei ole ollut sydäntäni kaikkein lähimpänä, mutta täytyy sanoa, että on sillä puolensa. Sen ansiosta perinteisen ja yhä aina rakkaan painetun kirjan lisäksi maailmaan pääsee matkaamaan e-kirjojen ja äänikirjojen matkassa, ja niidenkin lisäksi vielä lukuisin eri tavoin. Kukapa ei rakastaisi suoratoistopalveluita? Jos ei vielä noin vuosi sitten rakastanut, niin nyt kyllä rakastaa.

Oulun kirjailijaseuran helmikuussa järjestämään, suomalaisen kirjallisuuden vientiä edistävään Black Hole – Books meet Rights -tapahtumaan osallistui ihmisiä yhdeksästätoista eri maasta. Brella-virtuaaliympäristössä järjestetyn tapahtuman suosio yllätti järjestäjät toden teolla, sillä tapahtuman kohdealueeksi oli alun perin määritelty Pohjoismaat. Virtuaaliympäristön ansiosta tapahtuma oli kuitenkin missä päin maailmaa tahansa asuvien, aiheesta kiinnostuneiden alan toimijoiden saavutettavissa.

Onnistunut tapahtuma herätti suurta innostusta, ja ensi vuoden tapahtumaa alettiin suunnitella viipymättä.

Että näin se vaan piskuinen mutta terhakka ja laadukas suomalainen kirjallisuus etenee määrätietoisesti maailmalle, eikä sitä estä edes pandemia.

Otetaan siitä mallia ja pidetään lippu korkealla. Kevätkin tulee, linnutkin jo laulelee.

Kyllä tämä tästä.

Maria Kurtti, päätoimittaja