Kaisa Halmkrona & Pia Ronkainen-Pelkonen: Kaimahaltiat
24.11.2020
Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
8.3.2021

Kati Hiltunen: Kotini on tuntematon manner

Kati Hiltunen
Kotini on tuntematon manner
Kulttuurivihkot 2020
73 s.

Kotonaan maailmalla – milleniaalisukupolven matkakertomuksia

Teksti: Siru Uusi-Seppälä

8.3.2021

Oululaislähtöisen Kati Hiltusen (s.1994) esikoisteoksen nimi, Kotini on tuntematon manner, kertoo jo itsessään teoksen teeman: se on matkakertomus kohti tuntematonta, mutta ei kuitenkaan pois kotoa.

heräsin perjantaina väärästä maasta / sitä en odottanut / vaikka etsin jokaisen nurkan takaa / kivien alta ja meren pohjasta / tein kyynelistäni polkuja jotka veivät minut kotiin

Hiltusen runot ovat selkeästi toisistaan erotettuja, yksittäisiä tekstejään. Läpi teoksen vilahtelee kuitenkin joitakin toistuvia hahmoja, esineitä ja ilmaisuja. Tyylilliset ratkaisut ja ajoittain uudelleen esiin nousevat teemat luovat ajallisen etenemisen tuntua ja tarinallisuutta. Kahdessa runossa esiintyy esimerkiksi punainen hippimekko. Runoista ensimmäinen kertoo mekosta kuin iloa tuovasta matkakumppanista:

Minulla on punainen hippimekko / […] sillä on taikavoimia / vein sen kevyesti Välimeren turkoosiin / en tarttunut hollantilaisen pojan ojennettuun käteen / tanssin aamuviideltä teknoa / mekko vei minut metsään / männyt nojasivat helmaan

Myöhemmin mekko on kuitenkin kadonnut, mutta mihin? Kenties menneisyyteen yhdessä paikkojen, ihmisten, niihin liittyvien muistojen ja kaikkien aiempien minuuksien ja identiteettien kanssa?

Matkalla pohjoiseen / en osaa enää sanoa / missä on punainen hippimekkoni […] onko hippimekkoni betonibunkkereiden keskellä / lähellä kylän sydäntä / lähisalen kassapojan luona / onko hippimekkoni yläkerrassa / omassa keittiössä / kultaköynnöksen kurotellessa lattiaa kohti / onko hippimekkoni punatukkaisen kainalossa / kosken vieressä, josta ei saa lohta

Hippimekon muuttuvaa merkitystä voi käyttää esimerkkinä teoksen tyylillisestä vaihtelusta. Teoksen kaksi ensimmäistä osaa vievät runon puhujaa maailmalla maisemasta ja kokemuksesta toiseen. Minämuotoiset matkarunot tuntuvat henkilökohtaisilta, intiimeiltä havainnoilta. Usein runon puhujan ruumiilliset tuntemukset ovat vahvasti kokemuksissa läsnä.

Hullaantua aamuihin palmujen alla / maisemiin jotka vievät hengen / ihmisiin joilla on vähemmän materiaa / enemmän hymyjä / maahan kaiverrettuihin portaisiin / öiseen junarataan, jonka varrella näkyy tulikärpäsiä / Aatamin huippuun, jonka portaat yrittävät puristaa sydämen kylkiluista ulos buddhaan ja munkkeihin, joita ei saa kuvata / beatiin, rytmiin matkalla […] sykkeeseen, joka tuntuu liikkuvassa junassa, bussissa, tuktukissa / liikkeeseen joka ei ikinä ole perillä.

Teoksen kolmannessa osassa miljöössä ja havainnoissa on usein jotain arkisempaa. Painopiste siirtyy voimakkaammin ihmisten välisiin kohtaamisiin ja nostalgiseen, ehkä surumieliseenkin muisteluun.

Toppilassa mietin asutko yhä parvella / onko kissat syöneet taas peikonlehtiä / oletko sinäkin korvannut maitosi kaurajuomalla / onko lattiakaivosi täynnä jonkun toisen hiuksia / onko sinulla yhä se meidän kuva Särkänniemestä

Matkanteon tematiikka ja koko maailmaa syleilevä näkökulma ei kuitenkaan missään vaiheessa katoa kokonaan. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja kietoutuvat matkoihin, luontoon ja vaihtuviin ihmisiin. Välillä liikutaan kaupungeissa, välillä katse suuntautuu aivan lähelle kohti iholle tulevaa luontoa. Siirtymät ja muutos eivät aiheuta milleniaalisukupolven runon puhujalle identiteetin kipuilua, sillä ne ovat osa identiteettiä.

Kanssasi kotikaupungistani tulee Berliini / minusta utelias ja eksynyt turisti / Vakiopaineessa on Köpiksen tuntua / Teeleidistä on tullut ihmemaan paratiisi / tupakka nousee päähän travelgetossa […] pohjoinen ihoni nauttii tästä / veressäni sykkii tämän kansan syke, mutta se on vain sinusrytmi / rakkaani on kaukana etelässä, elämässä omaa seikkailuaan

Lukiessa kaukomaille ja vaihtuviin elämänkokemuksiin palaavaa runoteosta korona-ajan rajoitusten aikana ei voi olla miettimättä yhtä asiaa: jos runon puhujan, ehkä jopa kokonaisen sukupolven kotina on ollut kansaton ja kansainvälinen maailma ja tuntemattomat mantereet tien päällä, missä koti on nyt?

Oulun kirjailijaseuran sivuille >