Mekko

Katson kohti sitä lasta

joka haaveili ilosta,

jonka mekko jäi polkupyörän vanteiden väliin

kenen kyynärpäästä versosi siperian jäätiköllinen verta

…

Katson kohti sitä nuorta

jota opettaja ahdisteli

jonka rinnoista kasvoi ohdakkeita

sydämelle

…

Katson kohti sitä

verkossa pyristelevää saalista

ihmistä

jonka kädet ovat täynnä pieniä taimia

vailla kasteluvettä

…

Tahdon ojentaa kastelukannun

kertoa että valkosipuli ei karkota tosielämän vampyyreja,

että rajat voi piirtää glitterillä

ja kun pyöräilee mekko päällä

on hyvä pitää toisella kädellä helmoista kiinni.

Taru Hallikainen