Kuvauksellinen
9.9.2021
Kuuskytä vuotta ja sikana
29.10.2021

Mitä onni on?

Kuva: Hertta Leikas

Kuva: Hertta Leikas

Julkaistu 9.9.2021

Oli hyvä kirjakesä. Luin kirjoja rannoilla, nurmikoilla ja sisätiloissa. Joskus lukemisen keskeytti uni. Toisinaan kirkas ajatus. Kolmannella kerralla piti avata kartta, neljännellä sanakirja.

Antikvariaatista ostetun kirjan kansilehdellä luki edellisen omistajan nimi. Tunnustelin sormenpäällä vuosikymmeniä sitten kuivunutta mustetta ja mietin, millaisella hetkellä kirja oli ensi kertaa ostettu. Oliko se vaihtanut omistajaa sen jälkeenkin? Kuka muu oli kirjan lukenut? Oliko kirjan omistajalla ollut ystäväpiiri, jossa kirja oli kiertänyt lukijalta toiselle? Olivatko he kokoontuneet keskustelemaan kirjasta?

Mitä onni on?

Kun luen kirjaa, voin kokea onnea kirjan historiasta, kauniista ulkoasusta, huolella valitusta kirjasinlajista, paperin tuoksusta ja kirjan nimestä. Käännöskirjassa maistelen alkuteoksen nimeä ja kääntäjän oivallusta sen suomentamisessa. Itse lukeminen alkaa tutustumisella kirjailijan kieleen, ensimmäisiin lauseisiin, tyylilajiin. Millainen on ensivaikutelma? Heittäydynkö saman tien tarinan vietäväksi vai alanko edetä varovaisin, tunnustelevin askelin? Odottaako jo toisella sivulla jyrkänne tai vaarallinen pudotus, johon en halua suin päin syöksyä?

Kun kirja vie minua eteenpäin, voin tulla onnelliseksi hienosti kulkevasta kerronnasta, kielen leimahduksista tai myötäelämisestä, jonka herättävät kirjassa henkiin heränneiden ihmisten tai olentojen päätelmät, tunteet ja valinnat.

Edellä luetelluista viimeisin on oudoin ja siksi ihastuttavin. Miten kuvitteellinen kirjan hahmo voi herättää minussa onnen tunteita? (Tai vihaa, raivoa, pelkoa, sääliä – mutta pohdin juuri nyt onnea.)
Onko kyseessä enää kuviteltu hahmo, kun hahmon herättämä tunne on kuitenkin todellinen? Mitä kirjallisuus luo?

Olli Jalosen Yhdeksän pyramidia kertoo taideprojektista, jossa yhdeksään Euroopan kaupunkiin pystytetään yhdeksän pyramidia, jotka edustavat yhdeksää elementtiä, joista kaikki rakentuu. Taideprojekti on viiltävän kaunis ja niin todellinen, että tunnen joka kerran kirjaa lukiessani pakahduttavaa tuskaa siitä, että pyramidit on nyt purettu. Tiedän sen, koska kirjassa kerrotaan, että ne on purettu. Mutta pyramidit ovat todellisia. Ne rakentuvat mielessäni joka kerran uudelleen, kun vain ajattelen Jalosen kirjaa ja sitä miten haastavaa oli saada pyramidit rakennettua ja miten suurenmoisia niistä tuli.

Tämän vuoden Botnia-ehdokkaat on nimetty. Kahdeksan hienoa teosta, jotka kaikki rakentavat todellisia onnen tunteita meidän aisteillemme. Kiitos tekijöille, kiitos kirjallisuudelle.

Antti Leikas
puheenjohtaja
Oulun kirjailijaseura ry