Filmiapaja avaa kirjoittajille uusia näköaloja

Saavun paikalle akateemisen vartin rajoissa vain havaitakseni Oulun Kirjallisuuden talon salin olevan oikeastaan tyhjä. Mietin, vaikuttaako samaan aikaan pelattava Qatarin jalkapallon MM-kisojen pronssiottelu kirjailijagenreen näin voimakkaasti.

Ei vaikuta. Puoli viiden maissa väkeä tulvahtaa ovesta kuin syrjäiselle huoltoasemalla pölähtäneestä turistibussista. Tulijat saapuvat paikalle hyvällä tuulella ja täyttävät salin valtaisalla puheenporinalla.

Kirjailijat ovat ilmeisen iloisia tavatessaan toisiaan. Niinpä tilaisuutta isännöivät läänintaiteilijat Janne Niskala ja Janne Rosenvall joutuvat keskeyttämään jutustelun ja kääntämään yleisön huomion itseensä. Pian sorina vaimenee.

Salin perältä alkaa kuulua kommentteja, että puhe ei kuulu perälle asti. Syytä ei tarvitse pitkään etsiä, sillä ulko-ovi on toistaiseksi tuntemattomasta syystä unohtunut sepposen selälleen. Se suljetaan ja tilaisuuden aluksi katsotaan Kaikki synnit -tv-sarjan kolmannen kauden traileri.

Haastattelijat ja haastateltavat asettuvat nahkajakkaroille parvelle kaiteen taakse. Jakkarat näyttävät alaviistosta katsottuna upeilta, ikään kuin ne olisivat unohtuneet tilaan kehittyneemmältä sivilisaatiolta. Näkyvyys yleisöön on hyvä ja varmaan myös kuuluvuus.

Kirkkaat valot jäävät esiintyjien taakse luoden jouluisen efektin haastattelulle: lampun kirkkaus loistaa heidän ympärillään. Sitten muistan, että Rosenvall on halunnut minun ottavan haastattelutilanteesta kuvan. Kyseenalaistan hetken ammatinvalintaani.

Niskalan ja Rosenvallin kehittämä Filmiapaja-hanke on osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa. Hankkeen tarkoitus on sekoittaa keskenään kirjoittamista ja AV-alaa sekä tehdä näkyväksi käsikirjoittajan työ ja merkitys. Vuonna 2023 käynnistyvässä hankkeessa Niskalaa kiinnostaa, miten eri alojen ihmiset saataisiin tekemään yhdessä töitä.

Illan päätähdiksi ovat saapuneet Kaikki synnit -sarjan luojat, käsikirjoittaja Venla Aakko ja käsikirjoittaja-ohjaaja Mika Ronkainen. Illan isännät haluavat esitellä heidät esimerkkinä siitä, mitä he toivovat Filmiapajaan osallistuvien kirjoittajien tekevän yhdessä.

Aakko ja Ronkainen kirjoittivat Kaikki synnit -sarjaa parityönä. Projektia todennäköisesti helpotti heidän jo nuoruusajoista lähtöisin oleva ystävyytensä. Yhteisen taustan ja muistojen lisäksi he ovat imeneet samoja kulttuurivaikutteita, mistä myös on ollut hyötyä kirjoittamistyössä. Kaikki synnit oli heidän ensimmäinen yhteinen ammatillinen projektinsa.

Aakon ja Ronkaisen työskentely on tehokasta, sillä he eivät kirjoita kohtauksia yhdessä, vaan työstävät eri asioita tarkastellen välillä toistensa tekemisiä. Ronkaisen vahvuudet löytyvät dramaturgiasta ja Aakon dialogista, mutta ne eivät silti sido heitä rooleihinsa, vaan molemmat tekevät molempia.

Aakko toteaa myös hyväksi seurata kirjoittaessaan intuitiota. Hän alkaa kirjoittaa siitä, mikä tuntuu helpoimmalta. Tarina ei tällöin välttämättä kirjoitu kronologisesti, mutta intuitioon luottamalla muutkin juonenkäänteet saattavat loksahtaa paikalleen kuin itsestään.

Filmiapajaan osallistuvat kirjoittajat työskentelevät pareina tai ryhmissä. Monelle kirjailijalle kyseessä saattaa olla täysin uusi työtapa. Ronkainen valottaa kirjoittajahuoneen salaisuuksia rikosdraaman käsikirjoittajan näkökulmasta.

”Työskentely kirjoittajahuoneessa on hyvin intiimiä ja luottamuksellista. Käytännössä siellä ei ole salaisuuksia. Hirveätkin asiat ja kaikki, mikä ärsyttää, puhutaan auki. Joskus esiin nousee asioita, joita ei jaeta edes kotona. Kiinnostavat jutut ja ideat löytyvät, kun menee pelottavaa ja häpeää kohti”, avautuu Ronkainen.

”Kahden kirjoittajan etu on siinä, että peilaus tulee nopeasti. Mikäli syntyy luottamuksellisia tilanteita, joissa pystyy pallottelemaan hävettävätkin jutut, niin on mielenkiintoista tutkia sitä, mikä toista kiinnostaa. Sitä voi luulla löytäneensä jutun pihvin, mutta se ei ehkä olekaan sitä. Häpeän kanssa työskentelevät kaikki kirjoittajat, mutta on ihan eri asia ruveta kahdestaan sitä tekemään”, Aakko toteaa.

Ronkainen naurahtaa säästäneensä Aakon kanssa hirveän paljon terapiakuluissa, kun he ovat voineet käyttää kirjoittajahuonetta avautumalla toisilleen. Esimerkiksi häpeä on helppo ulkoistaa tekstiin, mutta mikäli häpeä on työkaluna prosessissa ja se pitää jakaa toisen kanssa, se ei onnistu, elleivät henkilökemiat kohtaa.

Koska alakertaan on katettu tarjoilua ja monet vieraat eivät ole ehtineet siellä käydä ennen saapumistaan, pidetään Aakon ja Ronkaisen haastattelun jälkeen tauko. Osa väestä poistuu tässä vaiheessa tupakalle, eivätkä he löydä enää takaisin. Paljon väkeä jää toki kuuntelemaan tilaisuuden seuraavaa osuutta.

Läänintaiteilijat kapuavat nyt parvelle kahdestaan. Niskala jää seisomaan portaiden lähelle pitäen kaiteesta kiinni. Rosenvall etsiytyy tuoliin istumaan. Innostunut ja valpas yleisö sinkoaa tarkentavia kysymyksiä jatkuvalla syötöllä, kuten se teki edeltävienkin puhujien aikana. Tunnelmasta uupuu kokonaan perinteinen suomalainen jäyhyys.

Filmiapaja-hanke on suunnattu tekstin muodostamisessa mukana oleville ihmisille. Ohjaajat, tuottajat sekä käsikirjoittajat ovat niitä, joiden nyt toivotaan lähtevän mukaan. Kevään workshopeissa ollaan tekemisissä nimenomaan tekstien kanssa. Kirjailijoista löytyy varmasti heitä, joita ajatus parikirjoittamisesta stimuloi piristävänä vaihteluna yksin vietetyille lukemattomille tunneille.

Hankkeen tarkoitus on tuoda yhteen rahoittajatahoja ja huppuosaajien luentoja tuleviin workshopeihin. Rosenvall toteaa tavoitteena olevan niin tasokkaan tapahtuman luominen, että siitä on hyötyä kaikille osallistujille. Sitä kautta luovan tarinallisuuden taso nousee ja kehittyy kautta linjan. Osalle valituista tuotannoista on mahdollista saada myös rahoitusta.

Tavoitteena on nähdä uusia käsikirjoittajia ja uusia tekijöitä sekä pohjoisen alueen tuotantoyhtiöitä. Niskala ja Rosenvall haluavat nähdä tekemisen ja tuottamisen kulttuurin syntyvän ja jäävän pohjoiseen, mutta osallistuminen on toki auki kaikille kiinnostuneille.

”Toivomme syntyvän aivan uudella tavalla työstettäviä kirjoitusprosesseja ja sellaista paikallista sisältöä, joka on korkealaatuista ja kiinnostavaa valtakunnallisesti ja kansainvälisesti”, Niskala kiteyttää.

Käsikirjoittaja Tomi Tuikkala kertoo verkostoitumisen olevan hyvin tärkeää:

”Kun tilaisuuksissa on mukana osaavia ihmisiä, ohjaajia ja käsikirjoittajia, kuten Mika Ronkainen, syntyy synergiaa. Voi löytyä yhteistyökumppaneita ja yhteisiä projekteja. Ihmisenä ja tekijänä olen lähdössä hankkeeseen mukaan. Tässähän on kesäkuulle asti aikaa katsoa, löytyisikö jotakin, joka sopii tämän hankkeen kokoluokkaan.”

Tuikkala jatkaa, että luovissa projekteissa on tärkeää, että on joku, joka kommentoi työtä.

”Jos ei ole käsikirjoituskaveria, pitää olla hyvä tuottaja, dramaturgi tai ohjaaja, joka pystyy ymmärtämään ja kommentoimaan sitä omaa juttua. Palautetta kirjoittaja tarvitsee, ja jos ei ole kumppania, on turvallista, kun joku kertoo minulle, jos olen tekemässä jotakin väärin. Tai ei ehkä väärin, vaan että miten voisin tehdä tämän vielä paremmin,” Tuikkala pohtii.

Myös Anu Ojalaa kiinnostaa osallistua ainakin Filmiapajan ensimmäiselle kierrokselle ja päästä kokeilemaan parin kanssa kirjoittamista.

 ”Sieltä saa uusia eväitä tähän tekemiseen. Olisi hienoa päästä törmäyttämään ja että toinen haastaa. Kuulosti aivan siltä, että pakko päästä kokeilemaan tuota. Tiedä, mihin sillä pääsisi”, Ojala sanoo.

Hän suorastaan tihkuu iloa siitä, että on päässyt tänään Rovaniemeltä Ouluun.

”Kyllä kannatti istua junassa kolme tuntia ja päästä näkemään muita!” Ojala jatkaa.

TEKSTI JA KUVAT: JOEL OLLIKKALA