Siniristi piristi
7.6.2021
Oman äidin tarina on yksi värinappi Pekka Jaatisen maalipaletissa
7.6.2021

Kati Hiltunen rakastui kansainväliseen Iso-Britanniaan, nyt arkisista asioista on tullut muistiinkirjoitettavia hetkiä

Kotini on tuntematon manner -teosta kirjoittaessaan Kati Hiltusesta ei tuntunut, että silloinen mahdollisuuksien avaruus olisi voinut kaventua. Koronatilanne tuli kokonaan yllätyksenä, ja siihen on ollut hankalaa tottua. Kuva: Mimmu Korvenpää

Maailmankansalaisuus, kansainvälisyys ja niiden tuoma vapauden hurma näkyvät Kati Hiltusen esikoisteoksessa, jossa runonpuhujan kokemukset tuntuvat kiihkeänä elämännälkänä. Nuorten maailmanmatkaajien maailma on nyt vaihtunut pandemia-ajan arkisuuteen, jossa esimerkiksi vessassa käyminen toistuu Hiltusen ja hänen ystäviensä runopiirin teksteissä.

Kotini on tuntematon manner -teosta kirjoittaessaan Kati Hiltusesta ei tuntunut, että silloinen mahdollisuuksien avaruus olisi voinut kaventua. Koronatilanne tuli kokonaan yllätyksenä, ja siihen on ollut hankalaa tottua. Kuva: Mimmu Korvenpää

Julkaistu 7.6.2021

Teksti: Siru Uusi-Seppälä

Kati Hiltusen (s. 1994) esikoisrunoteos Kotini on tuntematon manner julkaistiin toukokuussa 2020, koronarajoitusten jatkuttua pari kuukautta. Tekstien kirjoitushetkellä kukaan ei vielä tiennyt, että maailma sulkisi pian ovensa. Matkustelu tuntui kuuluvan itsestään selvästi ihmisten elämään: oli interreilaus, halvat lentoyhtiöt ja vaihto-opiskelumahdollisuuksia.

Opiskellessaan kulttuurintutkimusta Jyväskylän yliopistossa Hiltunen päätti lähteä vaihto-opiskelemaan Iso-Britanniaan, Canterburyn kaupungissa sijaitsevaan Kentin yliopistoon. Vaihtomaa veti puoleensa tutun kielen ja kiehtovan kulttuurin takia.

– Rakastuin Britanniaan kerralla. En kokenut ollenkaan kulttuurishokkia, vaan elin koko lukukauden ”honeymoon”-vaihetta, Hiltunen kuvaa vaihtokokemustaan.

Vaihtoon yhdistyi myös vapauden kokemus. Ollessaan Suomessa hän teki töitä opintojensa ohella, ja opiskelu ja työ yhdessä määrittivät vapaa-aikaa.

– Yhtäkkiä Britanniassa kaikki viikonloput olivat vapaita ja Lontoo lähellä. Kyllä siitä nuori ihminen humaltui. Tämä näkyy varmasti myös teoksessani, Hiltunen kertoo.

Erityisen hurmaavaa oli Iso-Britannian kansainvälinen ilmapiiri:

– Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa erottui joukosta pienenkin piirteen ansiosta. Britanniassa ihastuttaa se, että kuka vain voi olla Britannian kansalainen eikä kansalaisuutta kyseenalaisteta ulkoisin perustein.

Nyt suhde vaihtomaahan on koronan takia kaukainen.

– Erityisesti kaipaan kansainvälistä yhteisöä ja elämää, jossa tapahtuu koko ajan. Haluaisin elää siellä, missä asiat tapahtuvat isolla skaalalla ja mahdollisuuksia voisi olla sitä kautta enemmän, Hiltunen kertoo.

Korona on Hiltusen mukaan muuttanut tapaa, jolla hän kirjoittaa. Kotini on tuntematon manner -teos syntyi reissun päällä hetken hurmassa: runot kirjoitettiin junissa, lentokentillä, busseissa ja luonnossa. Nyt liike ja liikkuminen ovat loppuneet:

– Koen tekstieni lähtevän vahvasti eletystä ja koetusta elämästä. Nykyään kirjoitan kotona keittiön pöydän ääressä ja omat ajatukset tuntuvat samanlaisilta päivästä toiseen. Myös runoni ovat jääneet kiertämään kodin muotoista kehää ja jarruttelemaan arkeen, joka tuntuu harmaalta, Hiltunen kuvailee kirjoitusolosuhteiden muutosta.

Arkisuus näkyy tekstien sisällössä:

– Pidän ystävieni kanssa runopiiriä, jossa kommentoimme toistemme runoja kerran kuukaudessa. Korona-aika näkyy siinä, miten tietyt aiheet, kuten vessassa käyminen toistuvat teksteissä. Arkisista asioista tulee ”isoja” muistiinkirjoitettavia hetkiä, kun muuta ei ole, Hiltunen kertoo.

Kirjoittaminen on Hiltusen mukaan rutinoitunut. Kirjoittaminen ei tapahdu enää niin luonnostaan ja hetkessä eläen, vaan sille on järjestettävä erikseen aikaa.

Aika ja koronakriisi ovat tuoneet etäisyyttä esikoisteoksen runonpuhujan kokemuksiin ja maailmaan: ”Sanoisin runonpuhujalle, että nauttii nyt kaikesta, eikä ota mitään itsestäänselvyytenä. Ei kannata jättää väliin matkaa vain sen takia, että sinne pääsee helposti uudestaan. Kannattaa pohtia miten ja minne matkustaa sekä miettiä syvemmin sen tarkoitusta itselle.” Kuva: Topi Hellström.

”Ihmisen luontainen uteliaisuus ja tarve liikkua säilyy”

– Milleniaalisukupolvi on ehkä ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat eläneet halpojen lentoyhtiöiden aikakautta. Toki mahdollisuus matkusteluun on ollut aiemminkin, mutta milleniaaleille se tuntuu olevan tyypillistä, Hiltunen uskoo.

Hän arvelee halpalentoyhtiöiden aikakauden päättyvän koronan myötä. Muutoksen merkit ovatkin jo ilmassa: esimerkiksi halpalentoyhtiö Norwegian on vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Maailma ei kuitenkaan ole lopullisesti kiinni eikä kansainvälisyyden aika päättynyt. Hiltunen näkee milleniaalisukupolven maailmankansalaisuuden säilyvän teknologian kehittymisessä ja sosiaalisessa mediassa.

– Maailma on ollut ihan eri tavalla auki. Sosiaalisen median myötä maailma on tullut kirjaimellisesti takataskuihin. Erilaiset kanavat ovat aukaisseet ikkunan, josta näemme hetkessä toiselle puolelle maailmaa, ihmisten arkeen ja elintapoihin. Nykyaikaiset trendit liikkuvat nopeammin, ihmiset voivat tavoittaa toisensa silmän räpäyksessä, Hiltunen kuvailee.

Korona-aika on muuttanut sitä, miten Hiltunen näkee aiemmat tekstinsä nyt. Runonpuhuja on alkanut tuntua jopa vähän naiivilta ja elämännälkäiseltä tyypiltä, joka ottaa kaikesta kaiken irti.

– Koronavuonna elämännälkää ei ole voinut samalla tavoin tyydyttää, vaan on tyydytty omiin koteihin ja pienimpään mahdolliseen lähipiiriin, jos sellainen on ollut.

Olisi kuitenkin virheellistä väittää, että ainoastaan koronapandemia olisi muuttanut matkustelua. Esimerkiksi kestävä kehitys ja ilmastonmuutos mietityttävät monia. Hiltunen uskoo vahvasti siihen, että ekologiset kysymykset muuttavat sitä, mitä ihmiset ajattelevat matkustelusta.

– Matkustamisen tavat tulevat varmasti muuttumaan. Mutta uskon myös, että ihmisen luontainen uteliaisuus ja tarve liikkua ja nähdä säilyy. Joillakin tarve reissata on suurempi kuin toisilla, hän arvelee.

Hiltusen oma matkustelun nälkä ei ole kadonnut mihinkään, mutta suunnitelmat ovat nyt erilaiset. Tällä hetkellä hän haaveilee maailmanympärimatkasta ja ulkomaille muuttamisesta. Yhtenä syynä ovat muutokset omassa arvomaailmassa.

– Omat arvot eivät enää antaisi lähteä viikonloppumatkalle Eurooppaan, vaan pyrin matkustamaan ekologisemmin ja pidempiä aikoja. Unelmaelämääni olisi pieni yhteisö, jonka kanssa liikuttaisiin mantereelta toiselle. Yhteisön ja liikkumisen yhdistämällä saisi sekä maailman että oman lähipiirin, Hiltunen kertoo avoimesti haaveistaan.

Koti Tampereella – ja Kiimingissä ja Canterburyssa

Matkustamisen tematiikka kietoutuu teoksessa moniin asioihin, eikä esikoisteos selkeästä aihevalinnastaan huolimatta kutistu pelkäksi matkapäiväkirjaksi.

– Kirja käsittelee matkustamista kirjaimellisesti, mutta myös itsen etsimistä, matkalla oloa yleisemmin ja oman paikan ja kodin etsimistä, Hiltunen kertoo.

Teoksessa on myös väkevää ihmissuhteiden kuvausta. Teoksen läpi kulkee ikään kuin jatkuvina punaisina lankoina joitain henkilöhahmoja ja ihmiskohtaamisia.

– Omaa itseä haetaan myös ihmissuhteista. Runonpuhujalla on tietynlainen rakkauden kaipuu, mutta hän kokee, että rakkaus kahlitsee. Hän haluaa samaan aikaan rakastaa ja olla täysin vapaa. Tämä luo ristiriitoja ihmisten ja oman itsen välille, Hiltunen kuvailee.

Kotini on tuntematon manner yhdistää nimessään kodin matkusteluun ja tien päällä odottavaan tuntemattomaan.

– Liitän tämän vaiheen nuoruuteen ja etsimisvaiheeseen, jossa maailma on kirjaimellisesti auki. Omaa kotia ja paikkaa etsitään aktiivisesti, mutta sitä ei välttämättä edes haluta löytää. Etsiminen ja vääriin suuntiinkin meneminen ovat elämyksiä, joita nuori sukupolvi janoaa, Hiltunen kuvailee teoksensa nimen saamia merkityksiä.

Parhaimmillaan koti merkitsee Hiltuselle jotain, mikä kulkee mukana.

Hiltunen asui 19-vuotiaaksi asti Kiimingissä. Sitten alkoivat liikkuvat vuodet: ensin Jyväskylään opiskelemaan, sieltä vaihtoon Iso-Britanniaan. Vaihdon jälkeen hän palasi Jyväskylään, mutta ei jäädäkseen, sillä hän muutti jo vuoden kuluttua Tampereelle. Hiltunen on muuttanut myös kaupunkien sisällä lukuisia kertoja.

– Kotipaikkani on varmaan Kiiminki, jossa olen varttunut ja kasvanut. Tällä hetkellä kutsun kodiksi Tamperetta, mutta myös Britannian Canterburysta jäi minuun osa. Olen pohtinut paljon sitä, että koen kodin useammaksi paikaksi. On mielenkiintoista pohtia, ovatko kaupungit ja paikat minussa, vai olenko jättänyt itsestäni osia matkan varrelle, Hiltunen pohdiskelee kodin merkitystä itselleen.

– Olen ollut pitkään todella levoton ja paikalleen pysähtyminen on ollut haastavaa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna koen, että minulla on vihdoin koti, jonne voin jäädä pidemmäksi aikaa. Ei ole aktiivinen tarve koko ajan eteenpäin tai muualle, Hiltunen kertoo. Nykyään koti on tamperelaisen rintamamiestalon yläkerta, jossa hän asuu avopuolisonsa kanssa.

Runous on kotoisin kirjallisuuden laji

Hiltunen on toiminut runouden opettajana Jyväskylän avoimessa yliopistossa vuoden 2020 syksystä asti. Hän opiskeli itsekin kirjoittamista samassa opinahjossa. Opinnot käsittelivät käytännöllisempää kirjallisuuden ohjaamista kuten kirjallisuuden opettamista, mutta myös kirjallisuuden lajeja. Opinnoissaan Hiltunen on kirjoittanut runouden lisäksi proosaa, draamaa, autofiktiota, esseitä ja erilaisia tietokirjallisuuden lajeja.

Hiltusen tapa kirjoittaa on prosessimainen, mutta ripeä. Muutama runo on syntynyt hetkessä muotoonsa, eikä niitä ole tarvinnut editoida myöhemmin.

– Sellaiset runot tuntuvat valmiilta heti paperilla, enkä ole sen jälkeen koskenut niihin. Tällainen runo on esimerkiksi kirjani runo, joka alkaa sanoin ”Askeleet menevät aina ohi”, hän kertoo. Näin käy kuitenkin vain kymmenisen kertaa vuodessa ja suurin osa teksteistä etenee vaiheittain.

– Yhden runon valmiiksi saattaminen voi kestää tunneista kuukausiin. Kirjoitusprosessini lähtee ajatuksenvirtamaisista teksteistä ja ensimmäisistä luonnoksista, joita vien eteenpäin editoinnin keinoin. Koen olevani suhteellisen nopea editoija, en jää kauhean pitkäksi aikaa muokkaamaan tekstejäni. Toisaalta editointi on myös asia, jossa haluaisin kehittyä, Hiltunen pohtii kirjoitusprosessiaan.

– Runous on minulle ominaisin kirjallisuudenlaji, mutta olen kokeillut myös proosaa. Suunnittelen tällä hetkellä pidemmän proosan kirjoittamista. Olen luonut jo miljöön sekä henkilöhahmot, mutta opintojen loppurutistus on vienyt aikaa kirjoittamiselta, Hiltunen kertoo.

Hiltusen seuraava runoteos on työn alla. Seuraavan runoteoksen työnimi on Tämä ei ole henkilökohtaista.

– Pohdin teoksessa vastuunottamista niin ihmissuhteissa kuin yhteiskunnallisissa asioissa. Jollain tasolla koen, että tämä seuraava runoteos on laajempi kuva yhteiskunnasta. Siinä missä Kotini on tuntematon manner liikkui nuoren ihmisen kokemuksissa ottaa uusi kirja enemmän kantaa myös laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, muun muassa ilmastokriisiin, Hiltunen kertoo seuraavan runoteoksensa teemoista.

Oulun kirjailijaseuran sivuille >