Julkaistu 25.4.2022
Oulun kirjailijaseura teetti syksyllä toimintaansa koskevan kyselyn jäsenilleen ja on kovin kiitollinen saamistaan vastauksista.
Kyselyyn vastasi noin 25 seuran jäsentä, kertoo seuran toiminnanjohtaja Tuomo Heikkinen. Jäsenkysely poiki konkreettisia ehdotuksia siitä, mihin suuntaan seuran toimintaa tulisi painottaa ja kehittää. Tässä poimintoja, mitä toivottiin:
Eräässä vastauksessa todettiin, että kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja kirjailijaseura, jos mikä, olisi hyvä yhteisö vaihtaa kokemuksia kirjoittamisesta. Esiintymiset, festivaalit, kirjamyynnit ja vastaavat ovat ok, mutta ne ovat kirjailijalle työtä. Seuran jäseniä olisi mukava tavata ja tutustua ilman esiintymis- tai myyntivelvoitetta, todellakin ”after work”.
Oulun kirjallisuuden talosta toivottiin nykyistä vireämpää ja vertailukohdaksi otettiin Kirjan talo Turussa. Jäsenilta kirjailijaseuran uusissa tiloissa helpottaisi tutustumista muihin kirjailijoihin, yksi vastaajista vinkkasi. Toinen toivoi, että kirjallisuuden talossa olisi tarpeeksi jäsentoimintaa, jotta siitä tulisi luonteva paikka piipahtaa ja että talon ovet olisivat auki tarpeeksi usein. Kolmas ehdotti, että talossa voitaisiin järjestää kursseja myös seuran ulkopuolisille.
Vastauksissa nousi esille kollegiaalisen palautteen tarve: ehdotettiin, josko voitaisiin taas kokeilla sitä, että kirjailijat antaisivat palautetta toinen toisilleen käsikirjoitusvaiheessa.
Myös sitä ehdotettiin, että kirjailijaseura voisi tehdä yhteistyötä säännöllisiä kirjallisuusklubeja isännöivän Huutomerkin kanssa taikka järjestää omia klubeja eri näkökulmasta.
Eräs vastaaja esitteli valmiin klubi-idean: keskeneräisten ja vanhojen tekstien klubilla voisi tekstejä lukea matalalla kynnyksellä. ”Kirjailijat ovat olemassa muulloinkin kuin kirjan ilmestyessä.”
Black Hole -tapahtuma koettiin tärkeäksi. Sitä kiittelivät myös he, jotka eivät siitä suoranaisesti vielä hyötyneetkään. ”Todella hyvä ja iso juttu tuollainen tapahtuma täällä pohjoisessakin.”
Lämmittävää palautetta annettiin lisäksi tällaisessa muodossa: ”Vaikka paljon syrjässä happeningeistä olenkin, koen hyötyneeni seuran jäsenyydestä merkittävästi. Kiitos ja kumarrus.”
Kritiikkiäkin oli luettavissa:
”Kirjailijaseuran pitäisi olla jäseniään varten. Yhteisö, jossa asioita tehdään yhdessä sen sijaan, että ainoa jäsenille tarjottu toiminnan muoto on mahdollisuus esiintyä tai myydä kirjoja.”
”Nykyinen taso riittää. Näitä pohjoissuomalaista kirjallisuutta nostavia tapahtumia on hyvä olla, mutta olisi hyvä kehittää ensin seuran jäsentoimintaa ja vasta sitten miettiä koko pohjoissuomalaista kirjallisuutta.”
”Uusi kirjallisuusfestivaali voisi kutsua kirjailijoita ja esiintyjiä ja suunnitella ohjelmaa itse, sen sijaan että pyydetään osallistujia keksimään ohjelmanumeroita. Se on melko hankalaa ja vieraannuttavaa, herättää monia kysymyksiä. Kutsu olisi myös mukavampi ele.”
”Voisiko Stiiknafuulia-verkkosivua uudistaa tai luoda kokonaan uudet sivut uudella idealla, jolloin voitaisi saavuttaa uusia lukijoita?” (SK)