Kaksi tyhjää tuolia lavalla.
Kirjailijakeskustelu käytiin festivaaliklubilla Voimalassa
28.9.2022
kirjapino pöydällä
Tutuilla kulmilla romaanin sivuilla
29.9.2022

Teemestarin kirjasta Veden vartija

Kuva elokuvasta Veden vartija.
Veden vartija -elokuva pohjautuu Emmi Itärannan romaaniin Teemestarin kirja.(Kuva: Kjell Lagerroos)

Julkaistu 29.9.2022

TEKSTI: JOEL OLLIKKALA

Oulussa järjestetyn Uuden kirjallisuusfestivaalin antiin kuului tänä vuonna elokuva Veden Vartija, josta järjestettiin erikoisnäytös festivaalilauantaina puolen päivän aikaan. Elokuvan jälkeen keskusteltiin siitä, miten kirja taipui elokuvaksi. Saara Saarelan elokuva pohjautuu Emmi Itärannan Teemestarin kirjaan.

Ennen Veden vartijan -näytöstä ohjaaja Saara Saarelan ja käsikirjoittaja Ilja Rautsin oli tarkoitus esitellä elokuvansa. Valitettavasti VR sai toimitettua Saarelan ja Rautsin Helsingistä Ouluun nelisen tuntia myöhässä, joten esittely jäi pois. Menetys ei kuitenkaan koskettanut monia, sillä vain ani harva oli lunastanut lipun Finnkinon Luxe-salissa pidettyyn elokuvanäytökseen.

Saarela ja Rautsi ehtivät onneksi näytöksen jälkeen järjestettyyn keskustelutilaisuuteen Valveen kahvilaan juttelemaan siitä, miten Teemestarin kirja ylipäätään muuntui elokuvaksi. Puolentoista tunnin tilaisuuden juonsi läänintaiteilija Janne Renwall.

Ilja Rautsin avatessa elokuvan tekoa selvisi, että kirjan muokkaaminen elokuvaksi ole yksinkertainen juttu. Siinä, missä kirjaan voidaan lisätä sivulauseissa takautumia ja jopa maailmoja, elokuva on suunniteltava ja rakennettava alusta alkaen kokonaisuudeksi, joka rakentuu ja täydentyy luontevasti hahmojensa toiminnan kautta.

Janne Renwall, Saara Saarela ja Ilja Rautsi keskustelevat kulttuuritalo Valveen kahvilassa.
Läänintaiteilija Janne Renwall (vas.) jututti ohjaaja Saara Saarelaa ja käsikirjoittaja Ilja Rautsia Valveen kahvilassa. (Kuva: Joel Ollikkala.)

Päähenkilö Norian kirjassa käymät päänsisäiset pohdiskelut ja mietiskelyt täytyy elokuvassa esittää sivuhenkilöiden kautta, jotta ne toimisivat. Kohtauksia pitää dramatisoida paljon. Lisäksi tekijät korostivat sitä, että pysyäkseen uskollisena kirjalle täytyy elokuvan moraalin, dilemman ja maailman pysyä samana.

”Saadakseni Veden vartijan draamallisesti toimimaan minun täytyi sekä lisätä että poistaa henkilöitä ja kohtauksia. Myös loppu täytyi kirjoittaa uusiksi, vaikka loppuratkaisu noudattikin kirjan rakennetta”, Rautsi kertoi.

Käsikirjoittaja jatkoi, että jokainen henkilön lisäys ja poisto aiheutti myös niin sanotun perhosvaikutuksen muihin elokuvan henkilöihin ja tapahtumiin.

”Tuolloin minun tuli muistaa peilata omaa tunnekokemustaan romaanista niitä muutoksia vasten.”

Saarela muistutti, että omat vaatimuksensa elokuvan suhteen tulevat myös tuottajilta ja rahoittajilta.

Yleisöä tuntui kiinnostavan, miten kirjailija Emmi Itäranta suhtautui romaaninsa muokkaamiseen elokuvaksi.

Saarela ja Rautsi vastasivat, että he saivat Itärannalta vapaat kädet elokuvan teossa. Elokuva on oma versionsa, joka pohjautuu täysin erilaiseen dynamiikkaan ja kerrontamuotoon, eikä muuta kirjaa mitenkään.

Itärannan näkemys kannattaa pitää mielessä, kun katsoo omasta lempikirjasta tehtyä elokuvaa, jonka kerrontaa ei meinaa tunnistaa: On hyvä muistaa, että se on vain elokuvaa. Kirja on aina kirja.

Teemestarin kirja, kansikuva.
Emmi Itärannan esikoisromaani Teemestarin kirja ilmestyi vuonna 2012.