Botnia-ehdokkaat vuosimallia 2023
9.9.2023
Tutkittu historia ei rakoile Pekka Jaatisen sotaromaaneissa
9.10.2023
”Mikä on muuttunut? Se, että olen kirjailija. Ja nyt on olemassa kirjoittamani kirja, jonka joku ehkä lukee vielä sadankin vuoden päästä.”
Julkaistu 9.10.2023
Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtaja Tuomo Heikkisellä on nyt myös toinen titteli: hän on kirjailija, tarkemmin esikoiskirjailija. Painotuoreen lapsukaisen hän sai syliinsä 11. elokuuta, puoli tuntia ennen Sillanrakentajan julkistamistilaisuutta.
”Se hetki, kun nostin kirjan kustantajani Vesa Tompurin tuomasta laatikosta, oli upea. En ehtinyt jäädä sitä ajattelemaan, koska julkkarivalmistelut olivat käynnissä ja ensimmäiset vieraat jo paikalla.”
Esikoista juhlittiin Oulun kirjallisuuden talolla hikisissä tunnelmissa, kirjaimellisesti. Muutama joutui kääntymään ovelta takaisin, sillä kaikki paikat, tuulikaappia ja ikkunasyvennystä myöten, olivat täynnä väkeä, jota oli saapunut kippistämään juhlakalulle ja kuuntelemaan kirjailijan ja tämän kustantajan jutustelua romaanista.
Sen jälkeen Heikkistä kirjoineen on viety, tämän jutun kirjoittamishetkellä viimeksi Turun kirjamessuille.
Väsyttääkö humu ympärilläsi?
”Ei. Humua ei ole ollut ollenkaan liikaa. Jonkin verran on ollut esiintymisiä, ja teen niitä mielelläni.”
Mikä on ollut nautinnollisinta uudessa roolissasi?
”Se, että jotkut ovat pitäneet kirjastani aivan valtavan paljon ja nauttineet sen lukemisesta. Sillanrakentaja on herättänyt paljon kysymyksiä, ja sellaiseksi se on kirjoitettukin. Jokainen saa tulkita sitä omalla tavallaan.”
Kritiikkejä ei ainakaan vielä ole ilmestynyt, mutta mikä on ollut paras lukijapalaute, jonka olet esikoisromaanistasi saanut?
”Se, että romaanissani jokaisella lauseella on kaiku.”
Heikkinen aloitti kirjoittamisen 16-vuotiaana lukiolaisena Kuhmossa.
”En koskaan kirjoittanut pöytälaatikkoon. Halusin saada runoistani palautetta, joten näytin niitä joillekin kavereilleni sekä yhdelle opettajalle. Kun muutin Ouluun vuonna 2000, aloin järjestää runotilaisuuksia, koska halusin kuulla, mitä ihmiset ajattelevat runoistani.”
Runojaan Heikkinen lähetti vuosien varrella kustantamoihin, tuloksetta. Lyhyissä vastauksissa sanottiin, etteivät ne sovellu heidän kustannusohjelmaansa.
”Myöhemmin ajateltuna oli älyttömän hyvä, että niitä runoja ei koskaan julkaistu, sillä ne olivat todella huonoja. Mutta vaikka sain useita kielteisiä päätöksiä, uskoin, että se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.”
Tapahtuihan se. Tammikuussa 2023 Heikkinen sai puhelun Aviador-kustantamon Tompurilta, joka halusi julkaista mystisestä ystävyydestä kertovan Sillanrakentajan. Kirjan, jonka kirjoittamiseen oli kulunut 19 vuotta. Sinä aikana Heikkisestä ehti tulla muun muassa medianomi (AMK), kirjallisuuden läänintaiteilija, Mieskuoro Huutajien huutaja ja Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtaja.
Kirjailijaksi tuleminen on vaatinut Heikkiseltä pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä ja valtavasti aikaa.
”Vuonna 2004 aloin kirjoittaa runoja Sillanrakentajan henkilöistä. Tein niistä runokokoelman, mutta ei sitä julkaistu. 2010 tajusin, että runoissani on niin iso tarina, että sitä ei voi kertoa runokokoelmassa. Niinpä rupesin kirjoittamaan runojen pohjalta romaania.
Heikkinen uskoo, että runokeikat ovat olleet hänen merkittävin kirjailijakoulunsa. Esiintyminen on opettanut, mikä toimii yleisön edessä ja mikä ei.
”Lisäksi olen lukenut jonkin verran kirjoitusoppaita. Viime vuosina olen opiskellut avoimessa yliopistossa proosakerrontaa sekä elokuva- ja televisiokäsikirjoittamista.”
Miten kirjailijuutesi nyt jatkuu?
”Suunnittelen Sillanrakentajalle jatkoa. Myös muita tekstejä on työn alla”, esikoiskirjailija vastaa.
Lisää esikoiskirjailijasta:
- Olen mies, jolle kirjoittaminen on elämäntapa ja tapa olla.
- En ole muusikko enkä osaa soittaa mitään, vaikka keikkailen sekä Mieskuoro Huutajissa että Hirvi-yhtymä-kokoonpanossa kahden muusikon ja tanssijan kanssa. Hirvi-yhtymässä minua säestävät muusikot Antti Rundelin (viulu) ja Kari Södö (basso), ja tanssija Kaisa Rundelin tanssii.
- Jos minun pitäisi valita kirjastani kolmen virkkeen nosto, niin se olisi romaanin alku, koska siitä tarina lähtee liikkeelle ja se kuvaa hyvin romaanin tunnelmaa ja tyyliä:
Hän asteli elämääni petäjän takaa ja lahjoitti minulle kanin.
– Tiesitkö, etteivät kaikki tähdenlennot ole yhtä nopeita, Hän kysyi istuutuessaan viereeni muovikiikkuun.
Mitä siihen olisi voinut vastata.
Mitä seuraavista sanoista tulee mieleen, Tuomo Heikkinen?
- Ystävyys? Ystävä on henkilö, johon voi luottaa kaikessa.
- Nauru? Nauran paljon. Se kuuluu kauas.
- Suru? Ilman surua ilo ei tuntuisi miltään.
- Rakkaus? Rakkaus kuulostaa niin vastaukselta, että kuuntelisin mielelläni kysymyksenkin.
- Kani? Pieni ja suloinen otus, joka on kesytetty kaniinista lemmikiksi.
- Matka? Ulkomailla aistini ovat enemmän auki. Kuljen puistoissa ja kaduilla ja sanelen, mitä näen. Kotona kirjoitan sanelut koneelle.
TEKSTI: SATU KOHO
