Kulttuurin juhlaa Oulun kirjallisuuden talon avajaisissa

Tummanpuhuvat pilvet varjostavat Oulun keskustaa kesäkuun 15. päivän iltana, juuri samoihin aikoihin, kun Oulun kirjallisuuden talossa juhlitaan avajaisia Hallituskatu 9:n uusissa, avarissa tiloissa. Oulun kirjailijaseuran tukikohtana ja toiminnan tulevana keskipisteenä toimiva kiinteistö sijaitsee Laanaojan välittömässä läheisyydessä. Siis aivan keskustassa.

Astelen sisään. Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtajalla Tuomo Heikkisellä on kädet täynnä tekemistä, mutta hän ei vaikuta kiireiseltä. Parvella – mikäli kolmeen kerrokseen jakautuvan tilan ylintä tasoa voi sellaiseksi kutsua – äänentoistolaitteidensa parissa ihmettelee laulaja-lauluntekijänäkin tunnettu kirjailija Jukka Tervo. Parvi on pääsalin jatke, jolta voisi ylevästi esittää kaikenlaista, mutta toisaalta esiintyjä jäisi etäälle yleisöstä. Tervo testailee äänentoistolaitteitaan ja pohtii äänentoiston toimivuutta.

Sali on vielä tyhjä, mutta tunnelma on välitön. Portaiden valkoiset kaiteet ja niiden pehmeäksi muovatut kaarteet nostavat mieleen laiturissa lähtöä valmistelevan laivan, eikä tämä visuaalinen metafora vaikuta iltaan kaukaa haetulta. Suurten ja jännittävien asioiden edessä ollaan.

Seinustoja reunustavat kirjahyllyt odottavat myytäväksi kirjoja, joita näytösluonteisesti on ehditty syöttää hyllyille muutamia. Kirjahyllyt ovat lainassa kaupunginkirjastolta, joka mielellään luopui remontin ajaksi muutamasta hyllystään. Yleisilme on aavistuksen karu, mutta karuus häviää kyllä ajan myötä, kun taide ja kulttuuri puhkeavat tilassa täyteen kukoistukseensa.

Kirjallisuuden talon on tarkoitus olla monipuolisesti kulttuurin toimijoiden käytettävissä. Seinillä esitelläänkin kuvataidetta kuukausittaisilla teemoilla, yhteistyössä Oulun taiteilijaseuran kanssa. Avajaisissa seiniä koristavat Päivi Pussilan teokset.

Väkeä soljuu paikalle, ja puheensorina täyttää huoneiston. Avajaisiin on vielä muutama minuutti, joten siirrymme ulos kesäiseen lämpöön Antti Leikkaan kanssa. Oulun kirjailijaseuran puheenjohtajana hän on vahvasti mukana hankkeessa.

”Minulle tämä on henkilökohtainen saavutus”, Leikas sanoo.

Kevättalvella, kun koronarajoitukset alkoivat purkautua, kirjailijaseuran hallitus kärvisteli Pikisaaressa erittäin epäkäytännöllisissä ja pienissä tiloissa. Siellä alettiin pohtia, miten päästäisiin ihmisten ilmoille. Sopiva tila löytyi, ja nyt ollaan ydinkeskustassa.

”Tässä on enemmän näyteikkunaa, kuin uskalsimme toivoakaan. Tärkeintä on, että nyt olemme läsnä ihmisten keskellä ja varsinkin niiden ihmisten saavutettavissa, jotka eivät kirjallisuudesta niin paljon tiedä”, Leikas hehkuttaa.

Hän jatkaa, että Oulussa on paljon paikallisia kirjailijoita, jotka kuitenkin ovat oululaisille tuntemattomia.

”Ihmiset lukevat paljon bestseller-listan kirjallisuutta, jonka kirjoittajat ovat kansallisen tai kansainvälisen tason tähtiä. Myös oululaiset kirjailijat tekevät kansainvälisen tason laadukasta kirjallisuutta, sitä me haluamme tuoda täällä esille.”

Oulun kirjailijaseurahan vetää jo toista vuotta kirjallisuuden vientihanketta nimeltä Black Hole. Se on yksi askel, jolla oululaista kirjallisuutta viedään maailmalle.

”Meillä on pieni etu Helsinkiin nähden. Siellä jotkut asiat voivat olla helpompia, mutta meillä saattaa olla parempi mahdollisuus oman seuran kautta löytää ne kyvyt. Meillä on Oulussa sen tason kirjallisuutta, jota voidaan viedä ulkomaille”, pohtii Leikas.

Avajaisesitykset aloittaa Jukka Tervo kitaroineen. Maanläheisenä ihmisenä hän laskeutuu parvelta ”kansan pariin” laulamaan ja soittamaan. Tervon välittömyys ja kyky ottaa yleisö sopivat tilaisuuteen erinomaisesti. Tervon komea ääni ja laulujen viiltävä lyriikka vaivuttavat taiteelliseen hurmioon ja riittäisivät jo itsessään illan keskustelujen teemaksi.

Avajaisiin on yhdistetty Uusien teosten ilta. Kirjailijoita on esillä komea kavalkadi: Minna Mikkonen, Eeva Maria al-Khazaali, Katri Rauanjoki sekä Antti Leikas. Haastattelijana on Anna Isola.

Avajaismaljat kilistellään muovimukeista. Niihin tarjolla oleva kuohuviini on ymmärrettävistä syistä ehtinyt hieman lämmetä, mutta laadukas kuohuviini ei ole siitä moksiskaan. Se sopii teemaan erinomaisesti: sisältö on tärkein. Anna Isola päästetään irti, eikä italialaisella proseccolla ole enää mitään sanottavaa illan parhaasta ohjelmanumerosta.

Haastattelija Isolan syvällinen paneutuminen kirjailijoiden teoksiin tekee kuulijoihin vaikutuksen. Hänen käsittelyssään teokset heräävät eloon ja päätyvät varmasti monen kuulijan lukulistalle.

”Olen lukenut näitä teoksia huolella ja ilolla”, Isola paljastaa.

Hän on käyttänyt varmaankin käsittämättömän määrän työtunteja valmistautuessaan tähän iltaan. Jokaisen kirjailijan teoksesta Isola syväluotaa esiin oleellisen ytimen, jonka hän ääneen lukee. Sen jälkeen kirjailija saa avata, mistä otteessa on kyse.

Kirjailijaesittelyt, haastattelut ja tapaamiset lukijoiden kanssa ovat tärkeitä hetkiä, joissa lukija pääsee tutustumaan uuteen kirjaan syvällisesti. Myös lukemisen odotukset tarkentuvat, kun ne eivät perustu vain kirjan takakanteen, vaan kirjailijan omaan selontekoon teoksensa maailmasta.

Tämän lienee kirjallisuusväki oivaltanut, sillä Mikkonen, al-Khazaali, Rauanjoki ja Leikas vetävät salin täyteen yleisöä.  Joukossa istuu myös useita kirjailijoita. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja kirjailija Pauliina Vanhatalo on paikalla, samoin kirjailija Marjatta Kaasila.

”Tykkään kovasti, tämä tilaisuus ja kirjailijoita haastatteleva juontaja ovat hyviä. Äänentoistoa ei vielä ole tarjolla, mikä heikentää kuuluvuutta salissa ajoittain. Toivon todella, että kirjailijaseura on elinvoimainen ja jatkaa ja tuo uusia ideoita ja asioita tänne. Huomasin, että kuvataide on mukana, ja sehän on aivan ihana asia”, Kaasila toteaa.

Kaasila on Oulun kirjailijaseuran perustajajäsen ja oli paikalla seuran perustamistilaisuudessa 2011. Tuolloin kokoonnuttiin SOK:n vanhassa valkoisessa funkkistalossa Kansankadulla.

Reilut kaksi tuntia vierähtää kirjailijahaastatteluiden parissa lähes huomaamatta. Tilaisuuden jälkeen toiminnanjohtaja Heikkinen kiteyttää tunteensa seuraavasti:

”Nyt on hyvin onnellinen ja suorastaan mahtava fiilis. Iso työ takana, ja nyt ollaan tässä pisteessä. Anna Isola oli mahdottoman hyvä haastattelija, hän sai kirjailijoista paljon irti. Hänen analyyttistä tulkintaansa oli nautinto kuunnella.”

Yleisöä oli paikalla noin 40 henkeä, mihin Heikkinen on erittäin tyytyväinen. Sali oli täynnä, mutta tungosta ei ollut.

”Oulun kirjailijaseura on erittäin aktiivinen yhdistys. Sen jäsenmäärä rikkoi juuri 90 jäsenen rajan, mikä tarkoittaa, että yhdistys on valtakunnallisesti iso toimija. Seura on pysyvän statuksen saanut toimija Oulun kaupungissa, ollen myös yksi Oulun kaupungin kulttuurikumppaneista”, kertoo Leikas.

Samassa hengessä kirjallisuuden talon toivottaa tervetulleeksi kukkakimpun kera Hallituskatu 9:n taloyhtiö – toivoen kirjallisuuden talon pysyvän tiloissa pitkään.

Oulun kirjailijaseura on lanseerannut Kulttuurimonopoli-hankkeen, jonka päätarkoitus on elävöittää Oulun keskustaa tuomalla sinne kulttuuria. Siten kaduilla kävellessä voi yllättäen nähdä vaikkapa taikuriesityksen. Tyhjiä liiketiloja tullaan ottamaan kulttuurin toimijoiden käyttöön. Toimiviin liiketiloihin pyritään luomaan kulttuuria esimerkiksi tuomalla seinille taidetta tai luomalla kulttuurinurkkauksia.

Suurin piirtein samanlaista menoa ja meininkiä on luvassa, mihin suomalaiset ovat jo vuosikymmenten ajan tottuneet etelänmatkoillaan. Kadut eivät ole vain liikkumista vaan elämää varten.

Kulttuurimonopoli-hanke on osa Oulu2026-hanketta. Heikkinen toteaa:

”Tämä meidän kirjallisuuden talomme on ensimmäinen askel tässä hankkeessa kuljettaessa kohti vuotta 2026. Ideana on kasvattaa toimintaa ja tunnettuutta. Kulttuuripääkaupungin juhlavuosi 2026 tulee olemaan eräänlainen huipennus. O hienoa olla siinä mukana ja mennä sitä kohti, silloin tapahtuu paljon ihania ja isoja asioita mutta myös pieniä asioita. Monet kulttuuripääkaupungit ovat nousseet kestävään kulttuuriseen kukoistukseen vasta noin 5–10 vuotta juhlavuoden jälkeen. Toivottavasti Oulussakin käy näin, onhan asioiden tarkoitus jatkua myös juhlinnan päätyttyä.”

Loppukesästä alkaen kirjallisuuden talon tilat ovat säännöllisesti auki. Tiloihin tulee ainakin kirjakauppa ja seuran jäsenistöä, eli kirjailijoita on aukioloaikana paikalla valmiina käymään kirjallisia keskusteluja. Seuran jäsenille kirjallisuuden talo tarjoaa työtilaa, mutta kirjailijan on varauduttava siihen, että joku saattaa haluta jutella hänen kanssaan työpäivän aikana.

”Konsepti on aivan uniikki. Kirjakauppa, jossa on kirjailija tekemässä työtään. Suomesta ei löydy tällaista, enkä tiedä, löytyykö Euroopastakaan. Sikäli olemme tekemässä jotain ainutlaatuista”, Leikas hehkuttaa.

Heikkinen kertoo yhdistyksellä olevan paljon ideoita toiminnan kehittämisestä yhteistyökumppanien kanssa, joista toivottavasti voidaan tiedottaa enemmän syksymmällä. Kirjallisuuden talon seuraava yleisötilaisuus on Oulun Muusajuhlien yhteydessä 17. elokuuta.

”Nyt meillä on tarjota tila eri toimijoille. Toivomme, että tästä muodostuu paikka, jonka kaupunkilaisetkin löytävät”, Heikkinen iloitsee.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös kirjallisuuden talon avajaiset. Kirjallisuus ja kulttuuri virtasivat avajaisissa, ja tulevat virtaamaan kymmeniä ja satoja vuosia eteenpäin. Viestinviejät vaihtuvat, vai sanoisinko, että niitä tulee lisää nykyisten kirjailijoiden ikuistaessa itsensä teoksiinsa.

Toivottavasti Oulun kirjailijaseura saa jäsentensä tuotoksia puskettua tunnettuuteen aina suureen maailmaan asti. Toimikoon siitä symbolisena muistutuksena kirjallisuuden talon vieressä virtaava Laanaoja (taiteilijanimeltään Plaanaoja–Hiirosenoja tai Kaupunginoja); kun vain jaksaa ahkerasti virrata, päättyy matka lopulta suureen mereen.

TEKSTI JA KUVAT: JOEL OLLIKKALA