Botnia-voitto Jouni Tikkasen Laumalle – ”Susi ja ihminen ovat molemmat huippupetoja”
22.10.2020
Da Finski -koodi
24.11.2020

Aapo Kukolla työn alla laaja historiallinen teos pasifisti Yrjö Kallisesta – ”Pyrin viisivuotissuunnitelmaan”

Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana Sosialisti ja nihilisti -teoksellaan ollut Aapo Kukko ammentaa töihinsä historiasta ja omista kokemuksista.

Haastattelin hiljattain kemiläislähtöistä sarjakuvataiteilija Aapo Kukkoa. Kukolta on viime vuonna ilmestynyt kaksi sarjakuvateosta, Kongon tapahtumia 1900-luvun alussa luotaava Karmea tarina (Zum Teufel) sekä pidempi sarjakuvaromaani Sosialisti ja nihilisti (Arktinen Banaani). Usein sota-ajan tapahtumia töissään käsittelevä Kukko on tämän hetken mielenkiintoisimpia sarjakuvapiirtäjiä Pohjois-Suomessa. Toteutimme haastattelun Asemakadun Snooker Time -anniskeluravintolassa.

Aapo Kukkoa ärsyttää sodasta tarjottu lattea ja vanhoillinen käsitys. Sarjakuvissaan hän haluaa antaa äänen niille, joista historiankirjoitus on vaiennut.

TEKSTI: Henri Lepistö

KUVAT: Aapo Kukko

Julkaistu 11.11.2020

Aapo Kukon syksy on ollut kiireistä aikaa. Päällimmäisenä työn alla on ollut Iik-kauhuelokuvafestivaalin juliste ja Ilta-Sanomissa julkaistava kuukauden kotimainen sarjakuva, jota tulee yhteensä 21 strippiä marraskuun ajan. Juliste osoittautui hieman odotettua kimurantimmaksi – tilaajan toiveena oli että se sisältäisi tekoverta, minkä kanssa läträäminen sai Kukon keittiön muistuttamaan teurastamoa. 

– Mutta nyt se verinen työ on tehty.

Keskustelemme hetken aikaa tekoveren ja lehmän veren eroista. Oman kokemukseni perusteella tekoveressä on se etu aitoon tavaraan nähden, että se lähtee pesussa eikä haise. Lehmän veri taas tarttuu hiuksiin ja haisee kuvottavalta. Ilta-Sanomien stripeissä Kukko hyödyntää omia kokemuksiaan työmarkkinoilta: lipunmyyjänä työskennellessään Kukko kohtasi ihmisiä laidasta laitaan. Omista kokemuksista ammentaminen tekee työstä helpompaa, kun ei tarvitse keksiä kaikkea itse.

Strippien ja kuvitustöiden lisäksi Kukolla on työn alla pitkä historiallinen sarjakuvaromaani, joka käsittelee pasifisti Yrjö Kallista ja sisällissodan aikaisia tapahtumia Oulussa. Suomen kulttuurirahasto myönsi työhön vuoden apurahan juuri ennen koronapandemian leviämistä Suomeen.

– Kallinen yritti saada aikaiseksi rauhan punaisten ja valkoisten välille ja oli ikään kuin kahden tulen välissä. Myöhemmin 1946-48 Kallinen toimi puolustusministerinä, mikä on erikoista ottaen huomioon pasifistisen vakaumuksen. Jätän työssä tarkoituksellisesti toisen maailmansodan ajan käymättä ja keskityn siihen miten Kallinen joutui tahtomattaan tarkkailijan ja sivustakatsojan rooliin. Se on suurin projekti tällä hetkellä. En tiedä milloin se valmistuu, mutta pyrin viisivuotissuunnitelmaan.




Koulutustaustaltaan Kukko on lukion käynyt medianomi. Historian opiskelu yliopistossa kiinnostaisi, se kun tukisi hyvin omaa tekemistä. Kukon teosten aiheet ovat usein historiallisia.

– Se on lähtenyt ihan yleisestä kiinnostuksesta, historia on mielenkiintoista kun se toistaa itseään ja sarjakuvan tekeminen on itselleni tapa selvittää näitä asioita. Koulussa ärsytti, kun historianopetus oli vähän kuin oltaisiin kaadettu kauhalla, että vuosiluvut on nämä ja nämä.  Asiat jäävät paremmin mieleen, kun pääsee kertomaan omin sanoin ja harjoittamaan omaa pohdintaa.

Viimeiset kolme vuotta Kukko on kyennyt apurahojen turvin keskittymään kokopäiväisesti kuvittamiseen ja piirtämiseen. Vähemmän tunnettu osa Kukon työtä on kirjoittaminen, mikä on iso osa sarjakuvien tekemistä. Sellaisetkin kohtaukset joissa ei puhuta pitää ensin kirjoittaa ylös.

Olennainen osa työntekoa on tietynlaisen rytmin ylläpitäminen ja tavoitteellisuus. Luova työ ei kuitenkaan onnistu pelkällä paahtamisella ja pakertamisella, vaan on tärkeää myös pitää taukoja ja lukea ja ulkoilla.

– Välillä tulee päiviä jolloin ei huvita nostaa kynää, niin silloin ennemmin lukee rästissä olevat kirjat ja elokuvat. Viimeisimpänä on ollut luettavana Mikko Alatalon elämäkerta (naurua).

Kukon työt käsittelevät usein sotaa tai muuta vastaavaa kriisiä. Kukko on aiemmin sanonut, että sota kiehtoo häntä. Mikä siinä sodassa kiehtoo?

– Varmaan se poikkeustila, jossa tapahtumia syntyy ja joka tuo ihmisistä esiin eri puolia, esimerkiksi tämän Kallista käsittelevän projektin tiimoilta välittyy yhden ihmisen huoli koko kaupungin puolesta, eräänlainen suojeluvietti.

Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana Sosialisti ja nihilisti -teoksellaan ollut Aapo Kukko ammentaa töihinsä historiasta ja omista kokemuksista.

Kukon mukaan sodasta on kerrottu hyvin yksipuolisesti ja keskitytty lähinnä taisteluihin ja stereotyyppisiin miehiin rintamalla. Muutama vuosi sitten ilmestyneessä Riekaleita-sarjakuvateoksessa (Arktinen Banaani, 2015) Kukko kuvaakin rintamamiehissä olleita homoseksuaaleja, narkomaaneja ja rintamakarkureita ja on nostanut heidät pääosaan.




Kukkoa ärsyttää sodasta varsinkin meille suomalaisille tarjottu lattean konservatiivinen kuva. Hän haluaa itse tulkita tapahtumia ihmislähtöisen ja empaattisen näkökulman kautta.

– Sodasta usein annetaan kuva, kuin sillä olisi jokin käsikirjoitus tai kaava, vaikka todellisuudessa taistelutilanteessa ei ole mitään käsikirjoitusta, asioita tapahtuu nopeassa ajassa ja hetkessä koko komppania voi lentää ilmaan. Lopulta se on vaan helvetin järjetöntä teurastamista jolla ei ole juuri merkitystä. Minulle on muutamatkin sanoneet, että hyvä kun käsittelet aihetta, sillä jokaisen sukupolven on tehtävä tilinteko sodan kanssa.

Pohjois-Suomen kulttuurikentän tilasta kysyttäessä Kukko toteaa sarjakuvakentän olevan Oulussa voimakas. Marraskuussa järjestetään jälleen kerran Oulun sarjakuvafestivaalit, jotka pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012.

Koronan seurauksena tapahtuma-ala ja kulttuurintekijät ovat entistä hankalammassa jamassa, mutta Kukko on kuitenkin varovaisen optimistinen, että kyllä tästä selvitään. Kukon mukaan Pohjois-Suomessa ja Oulussa sarjakuvantekijöillä on hyvä yhteishenki ja omista asemista osataan pitää kiinni.

– Näkisin että oli mikä taideala vaan, niin se, että Pohjois-Suomessa tehdään on suurta rikkautta. Kaikki tekijät eivät voi lähteä Helsinkiin.

Kukon esikuvia sarjakuvien saralla ovat olleet muun muassa Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuvat sekä Ken Parker -lännensarjakuva. Jälkimmäisessä kuvataan hyvinkin monipuolisesti historiallisia tapahtumia Yhdysvalloissa, kuten sosialismin nousua, Bostonin tekstiililakkoa ja poliisiväkivaa.

Strippisarjakuvista innoitusta on antanut Lassi ja Leevi, joka opetti ettei strippisarjakuvassa tarvitse välttämättä olla punchlinea tai vitsiä.

Allekirjoittanut on pannut merkille Kukon olevan usein paikalla Snooker Timessa ja erityisesti sen maanantaisessa tietovisassa. Kukon visajoukkue Haamujengi voitti hiljattain tietovisan rankingin kolmatta kertaa. Millainen asema Snookerilla on Kukon elämässä?

– Kirjailija Jorma Ojaharju on kirjoittanut Minun Kosmokseni -nimisen kirjan, joka on kunnianosoitus Kosmos-baarille Helsingissä, niin tämä on minulle vähän samankaltainen, paikka missä on tavattu ja halattu ja riidelty. En mä oikein muualla käy kuin täällä ja Sarkassa, yökerhoissa en käy lainkaan. Täällä on mukava henkilökunta ja olohuonemainen tunnelma. Yleensä jos vaikka etsii jotakuta, niin se joko tulee tänne tai on jo täällä. Snookerissa pyörii paljon samanhenkisiä ihmisiä ja kulttuuriväkeä, täällä ei ole ikinä näkynyt kapakkatappeluja tai riidanhaastajia.

Oulun kirjailijaseuran sivuille >