Kirjailijan työvuosi
12.12.2019
Runomaailma auttaa pintaa syvemmälle
21.10.2020

Tosielämän tarinoista ajankohtaisiksi dekkareiksi

Kuva: Tuomo Heikkinen

Synkkää fiktiota, joka valaisee piinaavalla tavalla myös todellisuutta. Näillä sanoilla voisi kuvata ruotsalaisen kirjailijan Kicki Sehlstedtin romaaneja. Internet ja Tukholman yö paljastavat rumat kasvonsa Sehlstedtin ensiromaanissa Älä silmä pieni. Sehlstedt oli keskustelemassa esikoisromaanistaan syksyllä Oulun Uudessa kirjallisuusfestivaalissa. Tammikuussa suomeksi ilmestyvä Koskematon jatkaa merkityksellisten teemojen äärellä.

Kicki Sehlstedt vieraili Oulussa Uudella kirjallisuusfestivaalilla. Hän puhui romaaneistaan kolmessa eri tilaisuudessa. Oulun kaupunginkirjastolla Sehlstedtiä haastatteli kirjallisuudentutkija Kasimir Sandbacka. Kuva: Tuomo Heikkinen.

Teksti: Siru Uusi-Seppälä

Julkaistu 21.10.2020

Julkaistu ensi kerran joulukuussa 2019, Stiiknafuulian printtinumerossa 31.

Kicki Sehlstedtin teosten teemat ovat pysäyttäviä ja ajankohtaisia. Älä silmä pieni (Like 2019) kertoo groomingiksikutsutun ilmiön uhreiksi joutuvista teinitytöistä, Matildasta ja Amandasta. Koskematon puolestaan käsittelee erityisesti nuoriin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja naisvihaa.

Älä silmä pieni -romaanissa isoiksi teemoiksi nousevat seksikauppa ja hyväksikäyttö. Rikoksista kirjoittaminen ei ole Sehlstedtille vierasta. Hän on kohdannut rikoksiin liittyviä tositarinoita myös töissään kriminologina ja toimittajana. Dekkari tuntuikin Sehlstedtin mukaan hyvin luonnolliselta genrevalinnalta.

– Se on tapa prosessoida tarinoita, joihin olen oikeassa elämässä törmännyt.

Aiheet, joista Sehlstedt kirjoittaa, ovat hänelle itselleen merkityksellisiä. Tämän myötä hän ei koe niistä kirjoittamista rankaksi.

– Paljon rankempaa on tuntea todellisuus aiheiden taustalla.

Groomingista eli internetissä alkavasta ja valmistellusta nuoren seksuaalisesta hyväksikäytöstä on keskusteltu paljon myös Suomessa. Voisivatko romaanin teinitytöt Matilda ja Amanda olla tosielämässä kuka tahansa? Tutkittuaan ilmiötä Sehlstedt havaitsi, että tämänkaltaisten rikosten uhreilla on usein paljon yhteistä.

– He tulevat erilaisista taustoista ja perheistä, sekä köyhistä että rikkaista. Mutta he tuntevat olonsa yksinäisiksi ja etsivät hyväksyntää.

Matildaa Sehlstedt kuvailee melko tavalliseksi 13-vuotiaaksi. Hän etsii vahvistusta vanhemmalta ystävältään Amandalta ja internetissä tapaamiltaan miehiltä. Vanhempien kiire on alati läsnä. Amandan tilanne kotona on vielä vaikeampi: turvaa ja rakkautta ei löydy sen paremmin biologisen äidin kuin sijaisäidinkään luota. Niinpä Amandakin etsii rakkautta vanhemmilta miehiltä ja Matildalta.

Matildaa ja Amandaa ajaa myös ryhmäpaine: Matilda ihailee Amandaa ja yrittää tehdä vaikutuksen uhkarohkeudella. Näyttämisen halu, helpon rahan houkutus ja turvallisten aikuisten puute luovat vaarallisen asetelman. Tähän asetelmaan hyväksikäyttäjät internetissä ja Tukholman kaduilla iskevät.

Vakavasti otettu unelma

Romaanissa tutkiva toimittaja Aida Svantesson ja kriminologi Kajan Berglund yhdistävät voimansa rikosten selvittämiseksi. Hahmot ovat Sehlstedtin mukaan olleet hyvin pidettyjä monissa kirja-arvosteluissa. Tiimi jatkaa yhteistyötään myös Koskemattomassa.

Kirjoittaessaan teoksiaan Sehlstedt tiesi alusta asti, että kirjoittaisi vähintään kolme tai neljä tarinaa Kajanista ja Aidasta. Hän tekee parhaillaan taustatutkimusta kolmanteen romaaniinsa.

– Olen kirjoittanut hahmot hyvine ja huonoine puolineen. Tahdon lukijoiden sitoutuvan heidän elämäänsä. En kuitenkaan halua lukijoiden ajattelevan, että hahmoni tekevät ainoastaan oikeita ratkaisuja.

Rakkauden kaipuu ja siitä seuraavat jännitteet näkyvät romaanissa paitsi Amandan ja Matildan myös Aidan ja tämän kihlatun suhteessa. Aidalla on voimakas epäilys siitä, että huumeriippuvainen Malte pettää häntä. Silti Aida ei pysty lopettamaan suhdetta. Hän selittelee Malten käytöstä itselleen ja muille. Samalla hän häpeää sitä, että ”antaa” kihlattunsa kohdella itseään huonosti.

Sehlstedt näkee tärkeänä sen, että Aida ja Kajan kohtaavat vaikeuksia rikoksia ratkoessaan.

– Jos he saisivat vihjeet jo ensimmäisillä sivuilla, teosta ei olisi kovin mukavaa lukea, vai kuinka?

Kirjailijan työ on edellyttänyt asioiden priorisointia. Sehlstedt kuvailee aina olleensa ihminen, joka kirjoittaa. Mutta lapsuuden unelma kirjailijan ammatista heräsi uudelleen vasta, kun hän lopetti päivätyönsä toimittajana. Hän kieltäytyi freelancer-keikoista kolmen kuukauden ajan. Tänä aikana hän kirjoitti Älä silmä pieni -romaanin ensimmäisen luonnoksen.

– Minulle se oli paras tapa ottaa unelmani vakavasti. Kahden lapsen äitinä ja luovaa työtä tekevänä tv-tuottajana aivoni tarvitsivat tauon, jotta pystyin kirjoittamaan.

Luontevat siteet muuhun maailmaan

Sehlstedt kutsuttiin Oulun kirjailijaseuran järjestämän Uuden kirjallisuusfestivaalin vieraaksi Like-kustantamon suosituksesta. Kirjailijaseuran toiminnanjohtaja Tuomo Heikkinen kertoi vierailun sujuneen hyvin ja festivaalin jatkavan kansainvälistymistään tulevina vuosina.

Ennen Oulussa vierailuaan Sehlstedt on käynyt Helsingissä useaan otteeseen sekä yksityishenkilönä että esikoisromaaninsa ilmestyttyä. Hän toivoo palaavansa tänne talven aikana, kun Koskematon julkaistaan suomeksi.

Maamme on esillä myös Älä silmä pieni -teoksessa, sillä kriminologi Kajan on taustaltaan suomenruotsalainen. Siteet Suomeen syntyivät Sehlstedtin mukaan kuin itsestään, kun hän näki hahmon mielessään tätä kehitellessään.

– Hän valitsi sen itse! Kun näin hänet edessäni, TV-studioissa antamassa kommentteja rikoksiin, hän teki sen suomenruotsiksi.

Myös Aida Svantessonin sukujuuret ovat toisaalla: Aida on perinyt temperamenttinsa ja Vespansa italialaiselta isältään. Ihmiset Ruotsissa tulevat nykyään lukuisista eri taustoista. Niinpä Sehlstedt halusi kirjoittaa myös henkilöhahmoilleen erilaisia sukuhistorioita.

Huoli yksin jääneistä nuorista

Sehlstedt vieraili muutama vuosi sitten Japanissa, missä hän tutustui katumuodin suuntaukseen nimeltään sweet lolita. Tyyli tuntui hänestä kiehtovalta. Sehlstedt sai kuitenkin tietää, että pukeutumistyyli on yleinen myös lapsiprostituution parissa. Tämän myötä hän päätti tehdä siitä osan tarinaansa, ja alkuperäisen teoksen nimeksikin tuli Sweet Lolita.

Ensin pastellinvärisiä röyhelömekkoja ja tyttömäisiä asusteita käyttää vain Matilda. Hän lähettää kuviaan anonyymisti internetin palstoilla. Sitten Amandan idea muuttaa pelin hengen. Tytöt lataavat lolitamekkoihin pukeutuneina kuvansa deittisivustolle. Jo yhdessä päivässä tulee ensimmäinen yhteydenotto. Aikuinen mies, joka on valmis maksamaan saadakseen tavata tytöt.

Sehlstedtin esikoisromaanin nimi saa kaksoismerkityksen, sillä Sweet Lolita tuo mieleen myös Vladimir Nabokovin klassikkoteoksen Lolitan. Myös siinä käsitellään samankaltaisia teemoja. 

– Nämä nuoret tytöt leikittelevät miehisellä katseella kuten Nabokovin klassikossa. Samoin minun tyttöni Matilda ja Amanda.

Ihmisten tapaaminen internetissä ei ole uusi asia. Jo 2000-luvun alussa alaikäiset saattoivat jutella ihmisille internetissä, jopa tavata heitä kasvokkain. Internetissä syntyi ystävyyssuhteita ja merkittäviä keskusteluja samanlaisissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa.

Kaikki kohtaamiset eivät kuitenkaan ole vaarattomia. Sehlstedt kertoo olevansa huolissaan nuorista.

– Nuorten tulisi puhua luottamilleen aikuisille, jos jokin internetissä ei tunnu oikealta. Meidän täytyy alkaa puhua lapsillemme siitä, mitä he tekevät onlinessa, joka päivä. Samalla tavalla kuin puhumme koulupäivästä. Me jätämme lapset yksin paikkaan, joka toimii tätä nykyä myös rikospaikkana.

Tavoitteena puhuttelevat teokset

Sehlstedt kertoo saaneensa molemmista teoksistaan loistavaa palautetta. Teokset ovat pystyneet puhuttelemaan laajaa lukijakuntaa, ikään tai sukupuoleen katsomatta.

– Monet sanovat, että kirjani saavat heidät puhumaan nuorten aikuisten kanssa tärkeistä aiheista. Se herättää minussa ylpeyttä.

Sehlstedt kertoessa teoksistaan tuntuu, että taustalla on voimakas halu sanoa jotain merkityksellistä. Hän toivoo, että lukijat ajattelisivat teosten jälkeen lukeneensa jotain, mikä todella imaisi mukaansa.

Sehlstedt kertoo tekevänsä paljon taustatutkimusta teostensa aiheista. Hän hyödyntää esimerkiksi poliisien tutkimuksia ja keskustelee aiheistaan ihmisten kanssa. Tavoitteena on todelta tai ainakin mahdolliselta tuntuva teos, vaikka tarinat itsessään ovat fiktiivisiä.

– Haluan lukijoiden tuntevan, että he ovat oppineet jotain. Ja että haluavat muuttaa jotain vaikka puhumalla teoksesta ja sen aiheista pojilleen, tyttärilleen tai ystävilleen.

Ainoa tapa tietää, onko nuoren internetissä tapaama ihminen luotettava, on luoda nuoreen luottavainen keskusteluyhteys. Tällaista keskusteluyhteyttä Sehlstedtin teokset voivat olla osaltaan luomassa ja normalisoimassa.

Lisätietoa siitä, miten aikuiset voivat keskustella nuorten kanssa näiden kohtaamista ahdistavista tilanteista löytyy esimerkiksi Pelastakaa Lasten Ota puheeksi -verkkomateriaalista tai Rikosuhripäivystyksen verkkomateriaalista.

Oulun kirjailijaseuran sivuille >